Myönnetään, en ole
maailman suurin KonMari-fani. Selailin kirjan enkä mahda mitään sille, että se
vaikutti melko natsihenkiseltä; itselläni tökkäsi autoritäärisyys ja se vankka
näkemys, että tämä yksi ja ainoa tyyli sopii ihan jokaiselle maailman
ihmiselle, elämäntilanteesta ja kulttuuritaustasta riippumatta.
En väheksy itse
asiaa, tavaran vähentäminen ja kodin raivaaminen toki ovat yleisesti ottaen
elämänlaatua parantavia tekoja. Aika monella voi vaan käydä niin kuin
Liemessä-blogin kirjoittajalla.
Itse uskon siihen,
että niin kauan kuin on leluja lattialla, tiskejä lojumassa ja vessa pesemättä,
ei kaappien raivaus ja isompi tavaroiden läpikäyminen ole ensimmäisenä
tehtävien asioiden listalla.
Jos siis haluaa ruuhkavuosissa kahlatessaan
toteuttaa toimivan KonKotiäidin, kannattaa tehdä esityöt hyvin ja varautua
heittämään vähän rahaa ongelmaa kohti. Ja sitten ei tarvitsekaan kuin seurata
neljän päivän ajan KonKotiäidin ohjeistusta.
Päivä 1. Ulkoista lapsi
jonnekin ja aloita niin sanottu sullomispäivä. Pyykit pois, puolikäyttöiset vaatteet pois, tavarat
kaappeihin, paperikasat pois, rytökasat pois. Ne tavarat, joilla ei ole oikeaa
paikkaa, nakkele Ikean kasseihin ja sullo jonnekin, esim. pyykkikoriin,
vaatekaappien alahyllyille tai kenkäkaappiin. Aivan sama. Nyt ei ole se hetki,
jolloin oikeasti miettisit niille paikkoja.
Kun päivä on
päätöksessään, sinulla on koti, jossa pöytäpinnat ja lattiat ovat tyhjillään.
Ja jossa on, mikäli olet inhimillinen, ihan todella paskaista. Tästä on hyvä
jatkaa.
Päivä 2. Päästä
huusholliisi ammattisiivoaja ja ulkoista itsesi ja lapsesi päiväksi jonnekin.
Korkeasaari on hyvä vaihtoehto, mummola vielä parempi.
Tänä aikana siivooja
putsaa kotisi, imuroi, pesee vessat, suihkut ja lattiat, pyyhkii pölyt. Kun
olet tälle tielle lähtenyt, maksa ekstraa ja osta samalla kylppärin saumojen hinkkaus,
ikkunoiden pesu, roskiskaapin pesu ja jääkaapin pesu. Kerran sitä vain eletään.
Päivä 3-4. Ulkoista
mies ja jälkikasvu jonnekin kahdeksi päiväksi + yöksi ja aloita raivaus. Koska
kotona on siivoojan jäljiltä puhdasta ja tavarat ovat jotensakin paikoillaan,
nyt on pientä toivoa, että kykenet keskittymään tavaroiden karsimiseen ja
kaappien siivoamiseen.
Älä salli
häiriötekijöitä; näinä päivinä älä pese pyykkiä äläkä laita ruokaa, voit hyvin
elää pakastimen sisällöllä, leivillä tai noutoruoalla pari päivää. Älä käytä
nettiä, älä vastaa puhelimeen ja salli vieraat vain, jos he tulevat auttamaan
raivauksessa, hakemaan sinulta lastillisen lastenvaatteita tai tuomaan pizzaa. Karsi,
järjestä, raivaa.
Noin 12-14 tuntisen
työpäivän jälkeen, kun et enää pysy jaloillasi, kanna telkkarin eteen kaikki ne
paperikasat, joita et ole kymmeneen vuoteen käynyt läpi, laita pyörimään Jane
Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo ja ala karsia A4-saastetta. Siihen mennessä, kun
Lizzie ja Mr Darcy pussaavat, sinulla pitäisi olla vieressäsi noin metrin
korkuinen paperinkeräykseen menevä kasa.
Lahjo kaljapalkalla
autollinen ystäväsi hakemaan neljännen päivän iltana sinulta kierrätyskeskukseen
ja Sortti-kierrätysasemalle menevät tavarat.
Kun mies ja jälkikasvu palaavat,
olet todennäköisesti niin rikki, että tarvitsisit viikon etelän loman
toipuaksesi tästä hullunmyllystä, mutta kotona pitäisi olla vähän enemmän
tilaa, muutama järjestetty kaappi ja elämänhallinnan tunteesta nauttiva
kotiäiti.
Ja ei, tämä ei ole viimeinen
kerta kun siivoat ja raivaat ja kotisi tulee aivan takuuvarmasti menemään
sekaisin tämän jälkeenkin. Mutta kaksi vuorokautta keskeyttämätöntä
raivausaikaa jonkun toisen puhdistamassa kodissa riittää kyllä siihen, että
aika moni ”tarttis joskus”-asia hoituu ja tavara vähenee.
Metodia saa vapaasti
kokeilla. Kertokaa sitten, miten kävi.