Vedät sitten taloutesi kuralle ihan omakätisesti

Rahasta ja lapsesta ei saisi puhua samassa lauseessa.

Tai korjataanpa: rahasta ja lapsesta saa puhua samassa lauseessa mutta vain jos muistutetaan, että mikään-raha-ei-korvaa-lapsen hymyä-onnea-suurta-rakkautta-jaadijaadijaa.

Selvyyden vuoksi: maailmassa ei ole sellaista rahasummaa johon ipanaattorin vaihtaisin. Mutta joskus voisi puhua myös rahasta ilman että siihen liittyy huonon vanhemman stigma. Eli puhutaanpa nyt siitä, mitä kolmen vuoden kotona olo käytännössä tarkoittaa.

Taloudellisestihan pitkä kotona olo on samaa kuin ampuisi itseään jalkaan.

Kolmen vuoden tulonmenetys on aika iso paukku ja eihän se riemu tietenkään siihen lopu; eläkettä ei kerry, palkallista lomaa ei kerry eikä tämä taloudellisesti ole mikään helmi ratkaisu muutenkaan.

Mutta se laukaus kajahti oikeastaan jo silloin, kun tikussa oli kaksi viivaa. Ilmainen sijoitusvinkki ja talousvinkki ihan kaikille: jos haluatte elää taloudellisesti fiksusti, älkää hankkiko lapsia.

Toisaalta, eihän tämäkään laskuoppi nyt ihan noin yksinkertainen ole. Siis, tehdäänpä pieni laskutoimitus. (By the way, lukiossa konttasin lyhyen matematiikan kurssit läpi keskiarvosanalla 5,5. Eli harkitkaa ennen kuin uskotte minun laskelmiani.)

Hoitoraha kartuttaa kassaa 300 euron verran. Helsingissä kaupunkilisä tarjoaa toisen mokoman. Verojen jälkeen plussalla ollaan noin 500 euroa. Kerran kuukaudessa tilille kilahtaa myös lapsilisä, 100 euroa joka voidaan lisätä tähän summaan.

Jos alle kolmivuotiaamme olisi kunnallisessa päivähoidossa, maksaisimme päivähoitomaksuja noin 300 euroa. Jos haluaa vedellä vähän mutkia suoriksi, voi siis katsoa säästävänsä tämän verran kuukaudessa. Jos tuon säästön lisää hoitoraha-kaupunkilisä-lapsilisä-pottiin, ollaan plussalla noin 900 euroa.

Otetaanpa sitten subjektiivinen perstuntuma-osio. Henk. Koht väittäisin, että kun olen kotona, ehdin vähän paremmin kierrättää lastenvaatteita ja –kenkiä, myydä turhaksi jäänyttä tavaraa eteenpäin ja kokata sosekeittoja ja makaronilaatikoita. Mitään huikeaa säästöä näistä ei synny, mutta sanotaan nyt vaikka, että tällä työllä säästää sellaisen 200-300 euroa vuodessa. Kuukausituloon voidaan siis tästä työstä lisätä 20 euroa. 

Näin ollen minun kotonaoloni säästää meille kuukaudessa 920 euroa. Ei mikään huikea summa, mutta jonkinlainen alku kuitenkin.

Ja nyt tullaan kiinnostavaan kysymykseen. Itse olen alalla, jolla pystyy töitä tekemään myös freelancerina. Koska en hyvästä yrityksestä huolimatta ole onnistunut polttamaan vielä välejäni ihan kaikkiin työkavereihini, olen saanut tehtyä jonkin verran töitä hoitovapaan ohella.

Kun äitiys- ja hoitovapaan välissä olin töissä ja tein 80 prosenttista työaikaa, palkka ei mitenkään pilviä hiponut. Loppujen lopuksi jos saan free-työt rullaamaan, minulla on mahdollisuus raapia kasaan lähestulkoon sama summa – ei varmastikaan joka kuukausi, mutta ainakin osan aikaa vuodesta. Ja jokainen plussalle jäänyt kuukausi on kotiinpäin. Tietenkään se ei korvaa eläkkeitä ja pidemmän aikavälin ansionmenetyksiä, mutta perheen kassassa se kyllä tuntuu.

Kun hallitus parhaillaan tuntuu tekevän päätöksiä, jossa päivähoitoa tallotaan huonompaan suuntaan, en ole vielä törmännyt ainoaankaan ehdotukseen, jossa hoitovapaalla olevien äitien osa-aikaista työntekoa pyrittäisiin helpottamaan. Se on vähän kummallista, sillä jos ajattelen omaa äitiverkostoani, väittäisin, että suurin osa tekisi ihan mielellään jonkin verran töitä hoitovapaalla. Kyse ei ole vain taloudellisesta säästöstä vaan myös oman pään pysymisestä kasassa. Samalla osa-aikaisesti töitä tekevät äidit ja isät hoitaisivat lapsensa kotona isomman osan arjesta, mikä helpottaisi päivähoidon paineita. Ja ei, en väitä, että tämä olisi ratkaisu mihinkään. Ihmetyttää vain, etten ole nähnyt siihen tähtääviä ehdotuksia. 

Mutta palataanpa vielä rahoituslaskelman kimppuun.

Kyllä, lapsen kanssa kotiin jääminen on taloudellisesti samaa kuin ampuisi itseään jalkaan. Mutta jos lähtökohtaisesti on halua ja jotain mahdollisuutta jäädä kotiin ja jos työskentelee alalla, jolla osa-aikatyöt ovat mahdollisia, pientä parsimisen mahdollisuutta on olemassa.

Silti, kotiin jääminen tarkoittaa vääjäämättä sitä, että mahdollisille puskurirahastoille voi pussata hellät jäähyväiset ja jos lapsen kanssa haluaa esimerkiksi matkustella, persnettoa on tiedossa.

Elämä on valintoja. Visan luottorajat on tarkistettu ja halvat kotiruokareseptit googletettu. Näillä mennään.