Kun Ipanaattori2014 oli
muutaman kuukauden ikäinen, lähdimme miehen kanssa teatteriin kahdestaan.
Mahduin iloiseksi yllätyksekseni vanhaan juhlamekkooni, vetoketju meni kiinni –
ja sitten tuijotin peiliin ja ihmettelin, että mikäs piru tässä nyt mättää.
Sitten välähti. Työnsin
käteni kaula-aukosta sisään ja hinasin rintavarustukseni noin 20 cm oikeaan
suuntaan. Mekko alkoi näyttää paremmalta.
Joo, etusivu uusiksi:
vaikka olin hoikistunut raskauden jäljiltä, kroppa ei äkkiä ollutkaan saman
mallinen kuin ennen. Keskivartalo on raskauden ja sektion jäljiltä edelleen
kuin pakanamaan kartta ja se aika, jolloin saatoin käyttää kaarituettomia
rintaliivejä, on takanapäin.
Siksi en oikein
tykkää siitä laihdutus- ja vauvakilojauhamisesta, mitä lehdet ja muu media
tuntuvat välillä olevan pullollaan. Suhde omaan kroppaan on raskauden ja
imetyksen jäljiltä riittävän hankala muutenkin, ja kilot eivät kerro koko
totuutta.
Itse suosittelisin
kokeilemaan muutamaa asiaa ennen kuin rynnistää laihduttamaan lapsen syntymän
jälkeen. (Tai muutenkin.)
Käy
rintaliiviostoksilla. Oikeasti. Kun ammattilainen on valinnut sopivan mallin ja
olet selvinnyt ensimmäisestä
jesus-maria-rodriguez-venezuela-en-tiennyt-että-tällaisia-kuppikokoja-on-olemassakaan
–järkytyksestä, vilkaise peiliin ja ylläty. Aivan. Et näytä enää muumilta.
Muista pistää silmät
kiinni kun kassalla näppäilet luottokorttisi tunnusluvun.
Käy kampaajalla. Ei,
se lyhyt mutsi-polkkatukka ei ole lakisääteinen. Mutta jos elää vuoden
hätäapuponnareilla tai pääsee suihkuun kerran viikossa, ammattimaisen kampaajan
käsittely on aika luksusta. Opit esimerkiksi muistamaan, että sinulla on pään
muoto.
Päivitä vaatekaappisi.
Ja ei, se ei tarkoita, että kaikkien kuteiden pitää olla a-tyylisiä halatteja;
sen sijaan olisi nyt hyvä aika tsekata, millaiset vaatteet näyttävät hyviltä
juuri tämän hetken kropalle. Vähän korkeampi housunkaulus ja hyvin istuvat
puserot, joiden malli ja leikkaus antavat pientä armoa keskivartalolle ja äkkiä
huomaat, että kappas, eihän tämä niin pahalta näytä.
Hommaa askelmittari.
Jos elämäntapoja haluaa selvitellä, kannattaa aloittaa siitä, että tietää,
paljonko arkiliikuntaa päivässä on. Itse tiedän liikkuvani mukulan kanssa ja
kotitöitä tehdessä paljon enemmän kuin toimistotyöläisenä. Se ei tarkoita, että
automaattisesti laihtuisin, mutta se voi selittää sitä, miksi lähteminen
johonkin erikseen liikkumaan tuntuu tavallisina arki-iltoina about yhtä
mahdolliselta kuin kuulento.
Minä en ota kantaa
siihen, pitääkö lapsen saaneiden ponnistella päästäkseen tiettyyn kilomäärään tai
onko painosta vouhkaaminen ylipäätään tarpeellista.
Mutta turha itseinho
ei laihduta, kaunista eikä paranna elämänlaatua. Oikean kokoiset rintaliivit sen
sijaan tekevät kaikkia kolmea.
