Kuten kerran ennenkin, tällaista puhelinkeskusteluahan ei koskaan käyty. Mutta nyt on vähän sellainen olo, että olisi voitu käydä.
– Haloo?
– No täältä
it-firmasta päivää. Meillä olisi nyt tällainen ihan iloinen uutinen, eli
lähdimme soittamaan talouteenne head hunter-puhelua.
– Niinkö?
– Niin. Meillä on tämä
koodarihaku päällä ja olemme ymmärtäneet, että teillä asuu osaamisprofiililtaan
juuri sopiva nelivuotias.
– No, kieltämättä. Tai
siis tilannehan on nyt tuon sääriluun murtuman takia väliaikainen, mutta tällä
hetkellä hän täyttää kieltämättä hakukriteerit.
– Kerrotko lisää! Onko
ehdokas siis liimautunut asiantuntevasti ruutuun kiinni?
– No sitäpä juuri. Hän
on nyt viettänyt neljä viikkoa toinen jalka kipsattuna varpaiden tyvestä
puoleen reiteen saakka. Emme ole ihan hirveästi tuota ruutuaikaa rajoittaneet
ja tällä hetkellä jokainen aamu alkaa iloisen toiveikkaalla ”Onko tänäänkin
pelipäivä?”-kysymyksellä ja hymyllä. Kahdeksan tuntia päivässä menee ihan
helposti ruudun äärellä, jos ei kukaan tule rajoittamaan millään tylsillä
säännöillä.
– Hienoa! Kuulostaa
lupaavalta! Mitenkäs tuo päivärytmi? Meillä nuo koodareiden rytmit tuppaavat
olemaan vähän iltapainotteisia.
– Ihan voitte olla
huoletta siinä asiassa. Puolen yön yli valvominen ei ole minkäänlainen ongelma.
– Loistavaa! Sitten
tähän ruokavalioasiaan, eli kuluuko energiajuomia tai cola-juomia? Entä pizzaa?
– Tavallisesti kiellettyjen
listalla ollut Coca Cola pääsi meillä pois pannasta, kun se ratkaisi
menestyksekkäästi liikkumattomuuden aiheuttaman ummetuksen ja nestehukan. Eli
kyllä hän jo tässäkin asiassa varmaan ihan sopisi koodariksi. Pizza on
jokseenkin ainoa ruoka, joka maistuu ja jota pyydetään lisää.
– Mainiota! Ja
ulkoilua ei varmasti harrasteta mitenkään liiaksi saakka?
– Ulkoilu rajoittuu
lähinnä saippuakuplien puhalteluun, koska se on jokseenkin ainoa asia, jota
lapsi juuri nyt pystyy tekemään. Tosin hän on myös oppinut heittämään frisbeetä
pyörätuolista käsin, mutta se ei toivottavasti torpedoi lupaavaa uraa
koodarina?
– Hmm, se on vähän siinä ja siinä. Toki joillakin koodareilla on tapana harrastaa esimerkiksi
frisbee-golfia, eli en sinänsä näkisi tätä esteenä. Mutta tietenkään tämä ei
saa liiaksi rajoittaa ruutuaikaa.
– En olisi huolissani.
– No mutta, tämä
kuulostaa oikein lupaavalta! Asianajajamme palaa sopimuspapereiden kanssa,
oletan, että lapsemme siirtyy meidän koodaajaverkostoomme mielellään.
– Kyllä, aivan
varmasti!
– Ei muuta kuin
mukavaa ruutupäivää sinne teille!
– Kiitos! Menen
laittamaan padin laturiin.
