Ystäväni päätti lähteä kolmannelle kierrokselle: perheessä on jo isot koululaiset ja muutaman viikon päästä joukkoon liittyy vauva. Vau, sanon minä.
Saimme ystäväni kanssa aikaan hyvän keskustelun siitä, miten aika monella nelikymppisellä on meneillään tilanne nimeltä ”Mitäs nyt sitten?”. (Löysin aiheesta myös yhden ammattibloggarin kirjoituksen.)
Aika moni on päässyt työelämässä kohtuullisen mukavaan vaiheeseen, pikkulapsiajan kaaos on takana mutta samalla lasten päiväkoti- ja koulukuviot pitävät useimmat meistä ankkuroituneena tiettyyn lokaatioon; nyt ei suunnitella välivuotta kehitysmaassa, mutta jotain pitäisi keksiä.
Ja nelikymppisethän keksivät. Vaihdetaan työpaikkaa, edetään nykyisessä. Moni tuttu on aloittanut opinnot joko työn ohessa tai täysipäiväisesti, pari on lähtenyt kolmannelle kierrokselle ja tehnyt vielä yhden vauvan, joku hakee jo vuorotteluvapaata. Osa porukasta eroaa, mikä tietysti liittyy vähän isompaan kuvioon.
Itse kirjoitin kirjan; esikoisromaanini Mittoja ja tilaustöitä saapui kauppojen hyllyille elokuussa.
Yhteistä kaikille on, että uudet asiat tuntuvat antavan virtaa. Jokin projekti tai isompi muutos sen tavallisen arjen rinnalle lisää sykettä myös perhearkeen, parisuhteeseen tai töihin. Oletan tämän tarkoittavan sitä, että useimmilla menee ihan hyvin; jos arki hetkellisesti tai jatkuvasti on pelkkää selviytymistä, siinä ei kirjoja kirjoitella.
Kaverin vauvamahaa ihmetellessä huomaan myös, että suhtaudun kolmattaan odottavaan eri tavalla kuin ykkösten ja kakkosten odottajiin. Siinä kun ensimmäistä vauvaa odottavan suhteen koetan olla mahdollisimman tsemppaava ja niille, jotka pykäsivät heti perään toisen, koetin luoda uskoa omaan kaaoksensietokykyyn, iltatähteä odottavien suuntaan vain huokailen ja sanon, että tuosta tulee varmaan tosi ihanaa. En ole tavannut ketään isolla ikäerolla iltatähteä tehnyttä, joka ei olisi ollut ratkaisustaan tosi onnellinen ja osannut nauttia viimeisestä hippiäisestä ilman esikoisajan paniikkia tai kakkoslapsen tuomaa säätämislisää.
Selvimmin se näkyi ”äitisypakkauksesta”, jonka lupasin koota kaverilleni.
Ekaa lastaan odottaville olisin ehkä tarjonnut harsoja ja vinkannut rintakumin ostamisesta. Kolmannen tenavan äidille vein kasan kirjoja imetyslukemiseksi ja pakkomyin kätevän kokoiset matkarattaat. Skumppapullo seuraa perässä sitten, kun lapsi on maailmassa.
