Välillä tuntuu, että olen vapaaehtoisesti lapseton,
jolla vain sattuu olemaan lapsi. Sitten taas tulee niitä päiviä, jolloin tunnen
olevani päiväkotilapsen äiti, joka vain sattuu olemaan kotona lapsen kanssa.
On jotenkin surkuhupaisaa, että vaikka itse haluan
olla kersan kanssa kotona, en tunnista itseäni yhdestäkään kirjoituksesta, jossa
puolustetaan kotihoitoa. Törmäsin tässä erääseenkin blogistiin, joka kritisoi
varhaiskasvatusta kommentilla
Jos vanhempi panostaa lapsensa
kotonakasvattamiseen tarjoamalla virikkeitä, lapsiseuraa, ryhmätoimintaa (esim.
kerhot), tutustumalla pedagogiikkaan ja niin edelleen, väitän, että aika usein
se voi olla lapselle parempi kuin isoissa lapsiryhmissä laumamaisesti
suinpäinrellestäminen (jossa arimmat jäävät rajujen jalkoihin). Sori vaan,
mutta siltä aika usein vaikuttaa, että kotona opitaan hyviä tapoja; hoidossa huonoja.
Tsiisus kraistus. Nyt tuli kiire töihin.
Minun pitäisi siis kotona olevana vanhempana juosta
kerhoissa, tutustua pedagogiikkaan ja tarjoilla virikkeitä. Ipanaattori2014,
oletko kuulolla? Et saa ikinä enää katsoa Tuomas Veturia emmekä lähde enää
leikkipuistoihin, ettei tule sellaista suinpäinrellestämistä.
Olenko nyt ihan oikeasti vain se ensimmäinen ihminen
maailmanhistoriassa, jonka mielestä on mukava olla hoitovapaalla, koska se on
pääsääntöisesti kivaa? Koska kun lukee näitä pedagogisesti orientoituneiden
superäitien blogeja, huomaan, että omat syyni kotonaolemiseen ovat puhtaan
itsekkäitä.
Minusta oli kiva saada tauko työelämään. On mukavaa,
kun aamuisin saa puhkoa silmiä auki vähän pitempään eikä ole kiire. On kiva
saada viettää lapsen kanssa paljon aikaa ja samalla voi aika rauhallisin mielin
jättää kersan isän, lapsenvahdin ja isovanhempien hoitoon silloin kun tarvetta
on, koska on arjessa niin paljon läsnä. On kiva viettää päivässä useampi tunti
ulkona lapsen kanssa. Ja ennen kaikkea on kiva nähdä kuinka kersa kehittyy ja
elää sitä tavallista arkea hänen kanssaan.
Harhautuneessa mielenmaisemassani ajattelin, että
kersan olisi ihan hyvä olla kotona sellaisen äidin kanssa, jonka mielestä tämä
on kiva elämänvaihe, ja nyt olisi hyvä hetki koko perheen ottaa rennosti ja
nauttia arjesta ilman liikoja aikatauluja.
Mutta vissiin tämä ei riitä. Eli täytynee
lähteä ostamaan pedagogisesti kehittäviä palapelejä ja ilmoittaa kipin kapin
Ipanaattori erilaisiin harrasteryhmiin. Jotta voisi sitten sanoa tarjoavansa
Sitä Laadukasta Kotihoitoa.
