Olen kuullut
sellaisesta asiasta kuin vanhempien oma aika. Sitä kuulemma vietetään iltaisin,
kun lapset ovat menneet nukkumaan ja vanhemmat vielä valvovat.
Minun kirjoissani
tällainen vanhempainaika sijoittuu samaan kategoriaan lumimiehen ja Loch Nessin
hirviön kanssa; monet väittävät nähneensä, mutta kun ei ole vielä omalle
kohdalle osunut, en ole ihan varma tarinan todenmukaisuudesta.
Ipanaattori2014 on
ollut monella tapaa helppo tapaus, mutta tyyppi on hyvin sitkeä iltavirkku.
Kuluneen kahden ja puolen vuoden aikana olen päässyt toteamaan, että lapsen
luontainen unirytmi on jotakin sellaista, jota ei ihan noin vain siirrellä.
Ensimmäisen vuoden
ajan Ipanaattori2014:n nukahtamisaika oli melko tarkalleen klo 01.00 joka yö.
Mies oli melko kanveesissa; hän hoiti nukuttamisen, meni yhdeltä vähäksi aikaa
sohvalle katselemaan telkkaria ja simahti sen jälkeen työhuoneen sohvalle, josta
nousi aamulla yhdeksäksi töihin. Itse pääsin vähän aiemmin nukkumaan, mutta en
paljoa, koska imetys.
Kuulimme kaikki
mahdolliset kertomukset siitä, milloin tämä rytmi rupeaa aikaistumaan. Paremmin
tietävien mukaan lapsen iltanukkumaanmeno aikaistuisi luonnostaan sitten kun
yöheräilyt loppuisivat, sitten kun lopettaisin imettämisen, sitten kun lapsi
alkaisi ryömimään, konttaamaan, kävelemään, ulkoilemaan enemmän. Ja ihan
viimeistään sitten kun hän nukkuisi enää yhdet päiväunet.
Mikään näistä ei
vaikuttanut tilanteeseen. Tai vaikutti; kun toiset päiväunet jäivät pois,
kersan nukahtamisaika siirtyi tunnilla aiempaan eli kello 24:een. Siinä
vaiheessa menin itse töihin ja olisi ollut välillä kivaa, kun omat silmät
olisivat pysyneet auki edes vartin lapsen nukahdettua. Eivät pysyneet.
Kaikkea on yritetty
ja hyvää tarkoittavia neuvoja on riittänyt. Iltarutiinit ovat pysyneet samoina nyt
kaksi vuotta. Olemme koettaneet laittaa aikaisemmin nukkumaan, iltasadut
luetaan, kylvyssä viihdytään. Tällä hetkellä tyyppi herätetään aamuisin aiemmin
kuin ennen ja päiväunilta tietyn ajan jälkeen. Hän ei voi enää nukkua
vähempää kuin jo nukkuu eikä päiväunien pois jättäminen ole vaihtoehto, siitä
seuraa hirveitä iltoja ja pahimmillaan rikkinäisiä öitä.
Iltojen
aikaistumiseen mikään ei vaikuta. Hirvittävällä työllä olemme saaneet illan
nukkumaanmenoajan siirrettyä klo 23:n. Sitä edeltää kahden tunnin
nukutustaistelu suoraan helvetistä ja yleensä ollaan jossain vaiheessa iltaa
siinä tilanteessa, että sekä äiti että lapsi itkevät. Mikä tarkoittaa, että kun
kersa on nukahtanut, äiti tärisee vielä tunnin verran ”olen maailman paskin
vanhempi enkä ikinä selviä tästä”-tunnelmissa.
Olen valmis
heittämään pyyhkeen kehään. Ehkä on vain aika hyväksyä, että meille on
siunaantunut lapsi, joka ei nuku ennen kuin klo 23. Ehkä on aika lakata
kuuntelemasta ketään ja lakata syyttämästä itseään.
Ehkä on aika
hyväksyä, että Loch Nessin hirviö ei vain osu jokaisen Skotlannissa vierailevan
kiikariin.
