Kyllä se vauva jo
pärjää hetken ilman äitiä. Kyllä se taapero pärjää ilman päiväunia. Kyllä se
pikkuinen jo pärjää viikon hoidossa, jos vanhemmat lähtevät reissuun.
En tiedä, olenko
ainoa, joka on pikkuisen allerginen tälle pärjäämisen kulttuurille. Suomessahan
nimittäin pärjätään asiassa kuin asiassa, ja lapsi joka pärjää, on se
oikeanlainen lapsi.
Välillä vain miettii,
että sekö se on se pointti. Ei siis mietitä sitä, onko jokin asia mukulalle
hyväksi, hyötyykö hän siitä tai aiheuttaako se väsymystä. Ei, jos lapsi
selviytyy, niin sittenhän kaikki on hienosti.
Päätin raskausaikana,
että yrittäisin tehdä mahdollisimman vähän vastenmielisiä asioita siksi, että jonkun mielestä se olisi lapselle hyväksi. Tänä vuonna
ajattelin päivittää päätöstä. Päätän, että lapseni saa olla pieni vielä. Sen ei
tarvitse reipastella. Se saa kiukuta. Se saa oppia asioita myöhemmin kuin ikätoverinsa.
Kyllä se varmaan
pärjää elämässä ihan mainiosti, vaikka olisikin vielä hetken pieni.
