Vanhemmuuden joukkopsykoosiin kuuluu, että
kun olet itse tehnyt jonkun ratkaisun lapsen kanssa, olet sitä mieltä, että se
on ainoa oikea tapa, ja kaikkien kuuluisi tehdä samoin. Kun päätin pitää pitkän
hoitovapaan, tuntui välillä, että se oli jonkinlainen henkilökohtainen loukkaus kaikkia
niitä kohtaan, jotka eivät toimineet samoin. Samalla se tarkoitti,
että minä olen kotiäitityyppiä.
Minusta on ollut kivaa olla kotona. Mutta
ei tämä kyllä kaikille sovi.
Ja kun minulta kysytään, suosittelisinko
pitkään kotona olemista toisille, sanoisin, että useimmissa tapauksissa en.
Eli jos kotiäitiys kolmeen vuoteen saakka
houkuttaa, mieti nyt ensi alkuun seuraavat asiat halki.
Vihaatko kotitöitä? Sillä niitähän piisaa.
Ainakin, jos miehesi on sitä lajia, jonka mielestä kaikkea säilytetään
lattialla. Aika iso osa valveillaoloajasta kuluu siihen, että keräilet
tavaroita paikalleen, ripustat pyykkiä ja tyhjennät ja täytät tiskikonetta. Jos
lähtökohtaisesti inhoat kotihommia, mieti vielä, kannattaako niistä tehdä uraa.
Onko visasi luottoraja sen kokoinen, että
saisit sillä rahalla pienen yksiön Kemijärveltä? Ja riittääkö motivaatiota
maksella luottokorttivelkoja pitkähkö aika töihin paluun jälkeen? Pitkä
hoitovapaa on taloudellisesti samaa kuin ampuisit
itseäsi jalkaan. Ja kun kypsässä 38 vuoden iässä pääsee tekemään papalle
puhelinsoiton, joka alkaa sanoilla ”Isi, anna rahaa”, niin voin kertoa, että se
kirvelee ihan hyvän aikaa.
Viihdytkö hyvin yksin tai onko sinulla
pienen suomalaisen kaupungin kokoinen sosiaalinen verkosto? Tarvitset ainakin
muutaman lähellä asuvan, samassa elämäntilanteessa olevan kaverin, pari
kauempana asuvaa, joiden luo mennä joskus kylään, tarpeeksi lapsettomia
kavereita, joiden kanssa mennä tuulettamaan päätään kun oma lapsi on hoidossa,
muutaman kaverin, joka on jo saattanut lapsensa teineiksi ja selviytynyt siitä,
sekä sen yhden, jolla menee aina vähän huonommin kuin sinulla. Lisäksi on syytä
omistaa muutama omakotitaloissa asuva kaveri, joiden luo mennään sadepäivänä
kylään. Kehotan koostamaan excel-taulukon. Jos jää isoja koloja, harkitse vielä.
Nautitko ulkoilusta? Tiedän, että on
lapsia, jotka kokoavat tyytyväisenä palapelejä olohuoneessa päivä toisensa
jälkeen, mutta itselleni se on yhtä kaukainen kuin ajatus iltakahdeksalta nukahtavasta mukulasta.
Meillä ulkoiltiin kolmesta seitsemään tuntia joka päivä. Viime talvenahan
räntää tuli vielä toukokuun puolivälissä, eli oma toppapuku oli paras
investointi ikinä. Kovassa käytössä olivat myös isorenkaiset vaunut,
kantorinkka, lähiretkeilyalueiden kartat ja Korkeasaaren kausikortti. Jos kombo
ei kuulosta hyvältä, kannattaa harkita, jaksaako kotielämää.
Toisaalta, onhan siinä puolensa. Kahden ja
puolen vuoden ajan olen pääsääntöisesti jättänyt herätyskellon virittämättä.
Olen saanut tehdä kotihommia ilman dead linea. Ja pääsin ulkoilemaan
päivänvalolla, myös silloin kun se ei ehkä olisi ollut ensimmäinen valinta.
Harvempi head hunter soittaa päivätöihin
ja ehdottaa uravalintaa kotiäidiksi. Mutta jos näin käy, suosittelen
check-listan läpikäyntiä. Ei siitä haittaakaan ole.
