Meillä oli erinomainen
joulusuunnitelma. Se sisälsi vähän alle 600 kilometriä autolla ajoa, mutta
ajamisen ansiosta myös neljä päivää, jolloin piti saada elää ilman tavallisia
ärsytyksiä: kodin sotkuja, ruuanlaittoa, siivoamista.
Useimmat hyvät
suunnitelmat tarvitsevat vain hyvin pienen asian kaatuakseen. Meidän neljän
päivän suunnitelmamme lakosi kuin korttitalo, kun aatonaaton illan lukema oli
39. Se on ihan hyvä ikä, mutta vähemmän mukava numero nähdä kuumemittarissa,
jonka olet juuri tunkenut lapsesi korvaan.
Olin totta kai
varautunut joulun pitkään poissaoloon hyvissä ajoin. Mikä tarkoittaa, että olin
tyhjentänyt jääkaapin ja pakastimen”niin mahtuu sitten ylimääräisiä kinkkuja ja
laatikoita pakkaseen”. Joopa joo. Ikinä ei ole tarvinnut kasvaa aikuiseksi niin
nopeasti kuin Alepan ovella jouluaattona klo 11.20. Siinä olikin hyvä aika ruveta
suunnittelemaan ensimmäisen oman perheen kesken vietetyn joulun menua.
Mutta tuli se joulu
näinkin. Vein roskat ja päätin tuijottaa joulukuusta kirjahyllyn alla olevan
pölyn sijaan. Mies ja lapsi siivosivat lelut paikalleen siltä varalta, että
tonttu saattaisi tuoda uusia. Syötin lapselle suklaata niin sain katsoa rauhassa
joulurauhan julistuksen ja mies ja kuumepotilas pelasivat padilla sen aikaa,
että laitoin kinkun uuniin ja tein bataattilaatikkoa. Aurinko paistoi
parvekkeelle niin, että siellä tarkeni juoda mukillisen glögiä. Lapsi tykkäsi
lahjoista ja sammui yskäänsä alkuillasta, eli sain katsoa jopa huonon koko
perheen dubatun leffan ilta-aikaan.
Vahingosta viisastuu.
Ensi jouluna varaudun paitsi jouluun, myös varjojouluun. Siltä varalta, että joku
yllätyskierrepallo torpedoi joulun lähdöt, teetän joulusiivouksen
ammattilaisella etukäteen ja kokkaan muutamat vararuoat pakkaseen ennen pyhiä –
syödään ne sitten vaikka uutena vuotena.
Ennen kaikkea, aion
hyväksyä sen, että suunnitelmien muutokset aiheuttavat aina vähän tykytystä.
Miehen ensimmäinen kommentti minulle aatonaattoiltana oli ystävällinen vinkki ”Ei
nyt oteta tästä stressiä”. Vastasin, että ollaankohan me tavattu.
Koska minä kyllä
stressaan joulusta. En siksi, että kaiken pitäisi olla täydellistä. Vaan siksi,
että itselleni kuitenkin jotkut jutut joulussa ovat tärkeitä. Ja asiat, jotka
ovat tärkeitä, aiheuttavat aina vähän stressiä. Ei se ole mikään maailmanloppu,
että asiat stressaavat, mutta turha yrittää siihen stressittömyyteenkään pyrkiä
– se vasta stressiä tekeekin.
Leuka rintaan ja kohti
uusia jouluja.
