Tiedättekö sen
tunteen, kun tajuaa, että nyt tuli alisuoritettua ihan perusteellisesti? Se
hetki, kun huomaa, että tämä vanhemmuushomma ei mennyt niin kuin Strömsössä tai
ei oikeastaan niin kuin kokonaisessa saaristossa?
Sillä niitä hetkiähän
tulee. Tässä lyhyt kooste.
Se hetki, kun päiväkodin eteisessä
tuntematon isä hymyilee sinulle ja toteaa ”Vähän kevyempi varustus tänään”.
Ulkolämpötila oli noin
+5 ja nostin parhaillaan lasta rattaista päiväkodin portaille. Sillä oli
päällään sisävaatteet, pipo ja kengät. Oli ollut vähän vaikeampi lähtö, joten
olin vain eteisessä sullonut lapsen rattaisiin ja peiton päälle, haalari ja
muut releet kassiin ja äkkiä menoksi. Lapsi istui paikallaan koko matkan
päiväkotiin. Ehkä se oli kylmästä kankeana.
Se tunne, kun naapurin äiti ei uskonut,
että olit tosissasi.
Olin kertonut naapurin
kanssamutsille, että yöpuvut ovat ajanhukkaa ja lapsen voi hyvin pukea illalla
päiväkotivaatteisiin, säästyy aamulla tappelulta. Kaveri purskahti nauruun,
sitten hyytyi, tuijotti minua ja kysyi vähän kankeasti ”Oletko sä tosissasi?”.
Jep, olin.
Hetki, jolloin lapsen iltapesu
suoritettiin vaatteet päällä.
Se ilta, jolloin koko
homma tehtiin vaikeimman kautta. Lapsi oli jostakin syystä päättänyt, että
iltapesu on saatanasta. Mikään ei auttanut. Lopulta oltiin pisteessä, jossa
hirveällä karjunnalla oltiin jo suihkukopissa, mutta ipana ei suostunut
ottamaan paitaa pois päältä, koska leopardikuva. Selitin hänelle kymmeneen
kertaan, että jos hän ei anna nyt riisua paitaa, suihkutan hänet vaatteet
päällä. Ei antanut. Ja suihkutin. Huuto meinasi halkaista kaakelit kylppärissä.
Mies sai lopulta hysteerisen lapsen rauhoiteltua ja sen jälkeen käytiin
neuvottelu aiheesta ”Kyllä se kuivuu päällä!” jolloin mukula olisi halunnut
likomärän paidan yövaatteeksi. Lienee turha mainita, että tässä kohtaa
avantouintiretki Suomenlinnaan alkoi tuntua ihan loistavalta ajatukselta.
Hetki päiväkodissa lasta noutaessa, kun
saat infon, jota et olisi halunnut.
”Joo, ihan sellainen
pikku juttu, että nuo Ipanaattorin kuravaatteet ovat sisäpuolelta homeessa.”
Okei. Vuoden äiti-palkinto tänne, kiitos.
Se hetki, kun tajusit, että et ole
kiroillut tarpeeksi hiljaa
Yritin saada
oikuttelevaa dvd-levyä toimimaan ja jouduin myöntämään lapselle tappioni: tämä
ei nyt toimi. Lapsi katsoi laitetta ja totesi miettivästi ”V***u saat**a. Hei
hoi hupsista. Tarttisi vissiin vähän varoa puheitaan tästä eteenpäin.
Sellaisia. Mitäs
huippuhetkiä teillä on vanhemmuuteen sisältynyt?
