”Olipa ihanaa päästä
taas pitkästä aikaa kaksin jonnekin!” No kivat teille. Tässäpä ollaan taas
yhden perhe-elämän myytin äärellä: oletusarvo on aina, että vanhemmat kaipaavat
verisesti päästä jonnekin kahdestaan.
En tiedä, olenko tämän
asian kanssa hyvin yksin, mutta minä kaipaan enemmän aikaa itsekseni tai
ystävien kanssa kuin parisuhteen ns. laatuaikaa. Varmasti tämä kertoo siitä,
että meillä on huono parisuhde, kriisi päällä, avoero tulossa ja lisäksi
luultavasti masennus, lepra ja veritulppa, mutta sanoinpa tämänkin nyt silti
ääneen.
Sitten on vielä se
toinen puoli, jonka ääneensanomattomuus välillä ärsyttää. Eli se, miten
kalliiksi se kaksin vietetty laatuaika tulee. Tässä lyhyt laskelma.
Jos haluamme miehen
kanssa mennä vaikka elokuviin ja leffa kestää kaksi tuntia, varaamme
lastenvahdin vähintään kolmeksi tunniksi. Se maksaa 30 euroa. Leffaliput x 2,
yhteensä noin 22 euroa. Ratikka keskustaan ja takaisin kahdelle ihmiselle,
11,20 euroa tai vaihtoehtoisesti auton parkkeeraus pariksi tunniksi, kolmesta
kahdeksaan euroa riippuen siitä, alkaako leffa aikaisin vai myöhään. Jos
käytämme molemmat vaikka viisi euroa popcorniin tai karkkiin, ilta on tässä
vaiheessa maksanut hieman yli 70 euroa.
Niin. 70 euroa yhdestä
illasta, jonka aikana et tehnyt mitään erikoista, vaan kävit miehesi kanssa
leffassa.
En tiedä kuulostaako
kenenkään muun mielestä paljolta, mutta sanotaanko näin, että jos leffa ei
ollut hyvä, niin kyllä tämä jo vähän ottaa pattiin.
Minä ja mies olemme
molemmat töissä. Voimme ihan hyvin maksaa välillä siitä, että otamme
lapsenvahdin ja teemme yhdessä jotain.
Mutta välillä kun
kuulee näitä huolettomia ”Teidän pitäisi vain ottaa lapsenvahti ja tehdä sitä
sun tätä”-kommentteja, niin mielessä käy, että mietitköhän tämän oikeasti ihan
loppuun saakka.
Ehkä tässä yritän
sanoa, että jokainen saa hoitaa parisuhdettaan kuten haluaa (tai olla hoitamatta ja purra hammasta). Mutta välillä se parisuhteen
yhteinen aika on niin kovan järjestämisen ja ison hinnan takana, että se
saattaa vain lisätä vitutusta.
Silloin kannattaa
muistaa, että pikkulapsiaika ei kestä ikuisesti ja leffoja näkee Netflixiltäkin
(olettaen että teillä lapsi joskus nukkuu iltaisin). Oma jääkaappikin on lähellä. Voi keski-ikä sentään.
