Ennen
kuin Ipanaattori2014 syntyi, ihmettelin usein lapsellisten kavereideni
facebook-päivityksiä. Elämä vaikutti niissä nimittäin niin mahdottoman
ihanalta.
Oli
taaperoita hiekkalaatikolla, isoja lapsia pyörän selässä, vaunulenkkejä vauvan
kanssa. Oi mitä elämää.
Nykyään
ymmärrän vähän paremmin. Ilmiö on nimeltään valikoitu todellisuus. Se on eri
asia kuin kaunisteltu todellisuus. Ne ihanatkin asiat nimittäin tapahtuivat ja
olivat siis aivan täyttä totta.
Lisäksi
todennäköisesti tapahtui kaikenlaista, mitä facebookissa ei kerrota. Ainakin
meillä tapahtuu. Tähän tapaan.
Ihan mahtava lounas koko perheen
kesken Thai-ravintolassa! Tyyppi söi isomman annoksen massaman curry-kanaa kuin
äiti.
Ja
kaikki menikin hienosti siihen viimeiseen perunanpalaan saakka, jonka lapsi
tiputti lattialle, ja sai niin hirveän huutokohtauksen, että mikään ei
auttanut. Lopputulos oli kiintoisa: ei ainoastaan se, että kannoin huutavan
lapsen ulos ravintolasta, vaan kannoin hänet JA syöttötuolin ulos
ravintolasta, koska kersa piti syöttiksestä niin tiukasti kiinni, että kaksi
aikuista ei saanut häntä irrotettua. Viereisessä pöydässä tilannetta seurasi 50
hihittävää aasialaisturistia. Olen melko varma, että päädyimme opettavaiseen
YouTube-videoon.
On niin ihanaa kun lapsi on
alkanut jutella yhä enemmän! Mitä mahtavimpia keskusteluja on saatu aikaan!
Kersa
muun muassa näki mummon tulevan suihkusta ja kysyi keskustelusävyyn ”Pesitkö
pepun?”.
Metsäretki lapsen kanssa! Aivan
mahtava auringonpaiste ja kiva nähdä, miten pieni innostuu luonnon ihmeistä.
Jätetään
mainitsematta, että sekunti laavupaikalle pääsemisen jälkeen mukula kahlasi
polviaan myöten +4 –asteiseen meriveteen heittämään kiviä. Villasukat olivat
puolentoista kilometrin päässä autossa ja kumisaappaat kotona. No, ei sille
tullut edes nuhaa.
Potkupyöräkausi avattu! Näin sitä
mennään lujaa, varokaa risut ja männynkävyt!
Uutta
lajia ehdittiin meillä harrastaa kaksi päivää kovalla innostuksella. Kolmannen
päivän aamuna heräsimme Suomen kevään iloiseen yllätykseen, lunta tuprutti ja
maahan oli muodostunut muutaman sentin loskakerros. Lapsi katsoi ikkunasta ulos
ja kysyi täysin relevantisti ”Äiti, mennäänkö tänään hiihtämään?”
Voi
olla, että en julkaise facebookissa kovin usein jatkossakaan.