Olin leikkipuistossa
lapsen kanssa, kun pensaikosta taapersi leikkikentälle rotta. Se oli huonossa
kunnossa, jotenkin sairas tai syönyt myrkkyä, ei tahtonut pysyä jaloillaan vaan
tuupertui kiipeilytelineen alle.
Ehdotin vieressä
olevalle isälle, että voisikohan tuon tuhoeläimen päästää päiviltä, pari
napakkaa kepiniskua varmaan hoitaisi homman. Mies katsoi minua kuin lehmä uutta
porttia ja sanoi, että eihän sitä nyt voi tappaa, lapset järkyttyvät.
Tunsin taas kerran
eläväni jossain väärässä todellisuudessa tai väärällä vuosisadalla.
Ei ollut ensimmäinen
kerta. Kerrostalopihallamme joku naapuruston eukko katsoi tarpeelliseksi
motkottaa minulle, kun annoin lapseni hätistää pihalta lokkeja lentoon. ”Miksi
pitää lapselle opettaa tuollaista, eikö lapset pitäisi opettaa kunnioittamaan
luontoa?” Vastasin viileästi, että opetamme kyllä sitäkin, mutta en
erityisemmin pidä lokkien ja pulujen parveilusta pihoilla – kun hiekkalaatikot
ja leikkipaikat täyttyvät kakalla, jossa lapset möyrivät, se on jo vähän
terveysriski. Nainen poistui niskojaan nakellen paikalta, ei vissiin selitys
miellyttänyt.
Välillä en vain tajua
tätä maailmaa.
Luonnon
kunnioittaminen on hyvä juttu ja eläinten hyvä kohtelu pitäisi olla
itsestäänselvyys. Mutta rajansa nyt kaikella. Helsingin keskustassa lokit ovat
tarpeeksi röyhkeitä ilman suojeluakin. Ja jos kituvaa eläintä ei saa tappaa,
niin se on mielestäni jo julmaa. Tietenkään lasten ei tarvitse vieressä katsoa
toimitusta – leikkipuistossa oli
riittävästi aikuisia, jotka olisivat voineet paimentaa lapset kauemmas. Mutta en
vain itse näe mitään eettistä ristiriitaa siinä, että kuolevan eläimen kärsimys
lopetetaan.
Jos menen saaristoon,
en mene lintujen pesimäalueiden lähelle enkä anna lapseni häiritä lintuja. Jos
menen metsään, pistän saappaat jalkaan – olen kyykäärmeiden alueella eikä niitä
metsässä ruveta tappamaan. Samoin olen ollut ihan tyytyväinen, kun joskus
isompi koira on vähän haukahtanut, kun lapsi on pyöräillyt läheltä – eläimet
voivat olla myös vihaisia, älä mene härkkimään.
Mutta ei kai se terve
luontosuhde nyt voi tarkoittaa sitä, että ampiaiset saavat tehdä pesänsä minne
vain, hyttyset imeä verta ilman tappouhkaa tai hiiret nakertaa mökin pilalle?
Nämä asiat nyt ovat mielestäni aikamoista todellisuudesta vieraantunutta jeesustelua,
enkä tiedä, törmääkö tähän muualla kuin Helsingin kantakaupungissa.
Joten anteeksi,
naapurit. Meidän kersa taitaa hätistää niitä lokkeja lentoon jatkossakin.