Luulin
aina ennen, että lapsiperheissä lauletaan lähinnä lastenlauluja. No. Siinä
vaiheessa kun Tuomas Veturin tai Postimies Paten tunnusmusiikki on soinut
päässä tauotta yli vuorokauden, on valmis hyppäämään parvekkeelta. Tai
kuuntelemaan Kikkaa, mikä on ehkä vielä pahempaa.
Mutta
hämmentävän suuri osa korvamadoista on aikuisten biisejä, jotka ovat kokeneet
metamorfoosin. Joko äkkiä tajuan sanat täysin uudella tavalla tai sitten ne
sanoittuvat päässä elämäntilanteeseen sopivaksi. Näin ikään.
Matti
ja Teppo: Minä tunnen kuinka vauhti kiihtyy.
-> Minä tunnen kuinka vaippa
vaihtuu.
Miehen
innovaatio, kun Ipanaattori2014 oli pariviikkoinen. Aivan killeriversio.
Harkitsen, että vinkkaisin Turun toivoille tästä. Eiköhän heidän
vakiokuulijakuntansa rupea kohta olemaan taas uudestaan vaipankäyttäjiä, joten
tällä voitaisiin saada paljon lisää soittoaikaa.
Matti
ja Teppo: Kaiken takana on nainen/jota ihanasti rakastaa.
-> Korvan takana on puuroo / joka
ihanasti kutittaa.
Jokaisen
iltapesun pelastaja. Ei lisättävää.
Samuli
Edelmann ja Sani: Tuhannen yötä kanssasi valvon.
En
tiennyt, että tämä biisi kertoi vauva-ajasta. Nyt tiedän.
Järjen
veit ja minusta orjan teit.
Ditto.
Tätä tulee hyräiltyä, kun polkee sähköpyörällä kersa lastenistuimessa. Se tunne, kun pitkällä suoralla ohittaa kokovartalokondomiin pukeutuneen keski-ikäisen miesmaastopyöräilijän, sillä elää monta päivää.
Ja viimeisenä biisi, joka kertoo tekijöidensä mielestä varmaan jostain muusta, mutta oikeasti se kertoo ensimmäisistä hetkistä vastasyntyneen kanssa.
Teleks:
Tuulilasin nurkkaan
Kipua
pelkää en, siedän sitä, tiedän sen
vaan kun katson sua, mä olen tyttö hiljainen
kietoa tahdon sinut vällyihini nukkumaan
ettei sulle tulis kylmä enää milloinkaan.