Niiiiiin ihanat askartelut lapsen kanssa

Oi mun lapsi on niiiin luova! Me askarreltiin niiiin ihanasti yhdessä pitkän viikonlopun aikana! Katsokaa, miten hieno akvaario!

Ja askartelua edelsi pikku tapahtumaketju. Tässä vuokaavio.

1. Lapsi hermostuu johonkin järkevään asiaan. (Varmaan joku oli väärän värinen. Hitto, en minä muista.)

2. Lapsi ottaa ensimmäisen käsiinsä osuvan esineen ja viskaa sen lattialle. Valitettavasti se on kaukosäädin. (Välihuomautus, voisiko näihin saada jotain kalvoja, samaan malliin kuin puhelimiin?)

3. Isä karjaisee lapselle.

4. Äiti käy viemässä loput kaukosäätimet turvaan.

5. Lapsi nappaa käsiinsä pahviakvaarion, jonka on kaksi viikkoa sitten askarrellut hoitajan kanssa ja repii siihen liimatut kivet irti.

6. Lapsi alkaa itkeä, kun akvaario on rikki. Nelivuotiaan logiikka, got to love it.

7. Lapsi ehdottaa, että tehdään uusi akvaario.

8. Äiti vastaa tyynesti, että sehän on tosi hyvä idea ja käyttäytyy kuin koko kiukkukohtausta ei olisi ollutkaan. 

9. Mukula lakkaa itkemästä.

10. Äiti hakee lattialle lakanan, vesivärit ja muut rensselit.

11. Askarrellaan niin hirweeen sopuisasti.

12. Äiti ajattelee, että lounaan voi hoitaa samalla. Oletteko koskaan syöttäneet lapselle spagettia niin, että se samalla koettaa värittää vesiväreillä? Niinpä. Jonain näistä päivistä hommaan itselleni aivot.

13. Tuntia myöhemmin meillä on upea määrä vesivärimaalattuja kaloja ja jauhelihakastiketta liimaantuneena lattiaan.

14. Äiti päättää päivittää äitiys-cv:nsä kohdalla ”Todistettavasti askarrellut lapsensa kanssa.”

Ja siis seuraavalla kerralla jätän tietenkin tämän vuokaavion päivittämättä. Jaan vain somessa upeat kuvat meidän ihanista askarteluista ja jätän kaikki tutut siihen luuloon, että meillä on justiinsa näin harmoonista.

 (Ja mental note to self, seuraavalla kerralla myös siivoan olohuoneen ennen kuin otan kuvia.) 

Uravalinta ratkaistu

Kuten kerran ennenkin, tällaista puhelinkeskusteluahan ei koskaan käyty. Mutta nyt on vähän sellainen olo, että olisi voitu käydä.

– Haloo?

– No täältä it-firmasta päivää. Meillä olisi nyt tällainen ihan iloinen uutinen, eli lähdimme soittamaan talouteenne head hunter-puhelua.

– Niinkö?

– Niin. Meillä on tämä koodarihaku päällä ja olemme ymmärtäneet, että teillä asuu osaamisprofiililtaan juuri sopiva nelivuotias.

– No, kieltämättä. Tai siis tilannehan on nyt tuon sääriluun murtuman takia väliaikainen, mutta tällä hetkellä hän täyttää kieltämättä hakukriteerit.

– Kerrotko lisää! Onko ehdokas siis liimautunut asiantuntevasti ruutuun kiinni?

– No sitäpä juuri. Hän on nyt viettänyt neljä viikkoa toinen jalka kipsattuna varpaiden tyvestä puoleen reiteen saakka. Emme ole ihan hirveästi tuota ruutuaikaa rajoittaneet ja tällä hetkellä jokainen aamu alkaa iloisen toiveikkaalla ”Onko tänäänkin pelipäivä?”-kysymyksellä ja hymyllä. Kahdeksan tuntia päivässä menee ihan helposti ruudun äärellä, jos ei kukaan tule rajoittamaan millään tylsillä säännöillä.

– Hienoa! Kuulostaa lupaavalta! Mitenkäs tuo päivärytmi? Meillä nuo koodareiden rytmit tuppaavat olemaan vähän iltapainotteisia.  

– Ihan voitte olla huoletta siinä asiassa. Puolen yön yli valvominen ei ole minkäänlainen ongelma.

– Loistavaa! Sitten tähän ruokavalioasiaan, eli kuluuko energiajuomia tai cola-juomia? Entä pizzaa?

– Tavallisesti kiellettyjen listalla ollut Coca Cola pääsi meillä pois pannasta, kun se ratkaisi menestyksekkäästi liikkumattomuuden aiheuttaman ummetuksen ja nestehukan. Eli kyllä hän jo tässäkin asiassa varmaan ihan sopisi koodariksi. Pizza on jokseenkin ainoa ruoka, joka maistuu ja jota pyydetään lisää.

– Mainiota! Ja ulkoilua ei varmasti harrasteta mitenkään liiaksi saakka?

– Ulkoilu rajoittuu lähinnä saippuakuplien puhalteluun, koska se on jokseenkin ainoa asia, jota lapsi juuri nyt pystyy tekemään. Tosin hän on myös oppinut heittämään frisbeetä pyörätuolista käsin, mutta se ei toivottavasti torpedoi lupaavaa uraa koodarina?

– Hmm, se on vähän siinä ja siinä. Toki joillakin koodareilla on tapana harrastaa esimerkiksi frisbee-golfia, eli en sinänsä näkisi tätä esteenä. Mutta tietenkään tämä ei saa liiaksi rajoittaa ruutuaikaa.  

– En olisi huolissani.

– No mutta, tämä kuulostaa oikein lupaavalta! Asianajajamme palaa sopimuspapereiden kanssa, oletan, että lapsemme siirtyy meidän koodaajaverkostoomme mielellään.

– Kyllä, aivan varmasti!

– Ei muuta kuin mukavaa ruutupäivää sinne teille!

– Kiitos! Menen laittamaan padin laturiin.