Kaveri lähtee
Dubaihin jouluksi. Kateellinen, minäkö? Oi kyllä.
Samalla huomaan, että
aina, kun asiasta tulee puhetta, keskustelu kääntyy lentoon. Miten teidän lapsi
viihtyy koneessa? Aamu-, ilta- vai päivälento? Miten meinaatte selviytyä?
Tästä päästään taas
yhteen valitusvirteen aihepiirissä ”palveluita joista maksaisin jos joku niitä
tarjoaisi”.
Minulla asuu tuttuja
Australiassa ja Uudessa Seelannissa. Kun olen nyt hoitovapaalla, minulla olisi
aikaa lähteä pidemmälle. Miehellä ei ole.
Ja tässä tullaan
siihen kohtaan, mikä nyppii. Selviäisin reissusta kersan kanssa kahden ihan
mainiosti (edellyttäen että visani luottoraja riittäisi) mutta en selviä tuosta lennosta
yksin.
Perillä kaikki kyllä
järjestyisi. Ajan sujuvasti autoa vasemmalla puolella ja olen ninja
turvaistuinten kanssa. Lähes kaikki tuolla suunnalla asuvat tuttavani elävät
pikkulapsivaihetta, eli tiedossa olisi ilmaista majoitusta ja tutut voisivat
neuvoa parhaat kohteet kersan kanssa. Jos jotain sattuisi, lapselliset ihmiset
myös tietäisivät, mistä löytyy lääkäripalveluita ja mitä apteekista saa ja
millä nimekkeellä.
Mutta piru vieköön
kun lento on lyhimmilläänkin sen noin 29 tuntia, niin seikkailunhaluni kuolee.
Tuo aika kaikkialle juoksentelevan kaksivuotiaan kanssa, ilman mahdollisuutta
päästä edes vessaan. Ei pysty.
Tarvitsisin siis
lastenvahdin lennolle. Ja olisin valmis maksamaan siitä.
Missä viipyy se
palveluntarjoaja, joka hoitaisi tämänkin ensimmäisen maailman ongelman?
Maailmassa on pakko
olla kasapäin esimerkiksi opiskelijoita, jotka mielellään lentäisivät kauemmas,
jos se olisi taloudellisesti mahdollista. Ja aika paljon olisi äitejä ja
perheitä, jotka matkustaisivat enemmän, jos lennoilla olisi joku auttamassa. Nämä
kaksi ryhmää pitäisi siis saattaa yhteen.
Alkukustannukset
palvelulle olisivat kohtuullisen pienet. Nettisivusto, jonne ilmoitat, minne
matkustat, minkä ikäisen lapsen kanssa ja miten suuren prosentin lennon
hinnasta olisit valmis lastenvahdille maksamaan hänen avustaan. Lapsenvahti ilmoittautuisi
ja buukkaisi itsensä samalle lennolle. Paluulennolle voisi ottaa joko saman tai
eri lapsenvahdin.
Lastenlikka istuisi
perheen kanssa ja viihdyttäisi mukulaa lennon ajan. Perillä hän auttaisi
passintarkastuksen, turvatarkastusten ja matkatavaroiden noutamisen sekä
autonvuokrausmuodollisuuksien läpi. Kun kersa on turvaistuimessa, laukut
takaronkissa ja reissumieli korkealla, pari klikkausta siirtäisi rahat
lapsenvahdille. Sitten olisi aika toivottaa hyvää matkaa.
Toimisikohan tämä?
No, itse olisin ainakin opiskeluaikana hyvin viihdyttänyt vaikka minkälaista
mukulalaumaa jos se olisi tarkoittanut puoli-ilmaista lentoa toiselle puolelle
maailmaa.
Jään odottamaan tätä palvelua. Siihen saakka,
Australia saa odottaa minua.