Paluu töihin kurkkii
nurkan takana. Yritän ankarasti orientoitua siihen.
Aamuherätys. Kännykässäni on herätys-toiminto. Olen käyttänyt sitä viimeksi
joulukuussa 2015. Elokuusta eteenpäinkö pitäisi tehdä jotain produktiivista klo
8.15 aamulla?
Aivotoiminta. Jaa mikä?
Ongelmanratkaisutaidot. Minulla on paha fiilis, että en pysty enää
elokuussa ratkaisemaan ongelmatilanteita jäätelötikulla ja Palomies Samilla.
Damn.
Organisaatiokaavio. Uutta himmeliä lykättiin pöytään, kun kävin
työpaikalla moikkaamassa tuttuja. Vaikutti ihan järkeenkäyvältä.
Päiväkoti. Vaikutti ihanalta. Jos saisin mennä lapseni kanssa sinne hoitoon ja
saada siitä palkkaa, menisin heti.
Ripsiväri.
Sellaiseksi sitä pitkänmallista
putkiloa vissiin kutsuttiin. Omani lienee kokkeloitunut mömmöksi jo sinä
aikana, jolloin George W. Bush oli Yhdysvaltojen presidentti. Venyisiköhän
visan luottoraja jonkun ihmeaineen hankkimiseen, mikä peittäisi silmäpussit.
Sosiaalinen elämä
Jos viisaampia on
uskominen, se kuolee viimeistään töihin palatessa. Aika kokata pakastin täyteen
ruokaa, kartoittaa lähimpien apteekkien tarjonta ja varautua laittamaan kaikki
luukut kiinni. Työpaikka-päiväkoti-koti-triangelin ulkopuolinen elämä on
ilmeisesti jotain, mihin on voimavaroja seuraavan kerran ensi kesälomalla.
Sotatarinat
Vanhempien
joukkopsykoosin mukaan minun pitäisi nyt olla onnessani, kun pääsen töihin lepäämään,
kun kotona on niin raskasta. Tarvii
vissiin ruveta kokoilemaan sotatarinoita tutuilta ja soittaa sille yhdelle
kaverille, jolle soitin aina kun jokin meni pieleen ja joka kysyi viimeksi
soittaessani, että joko sulla on tunnelin päässä valoa. Mihin minä kysyin, että
onko tässä joku tunnelikin ollut. Sori, kaverit, mutta kyllä hoitovapaa yhden
lapsen kanssa on enimmäkseen tuntunut lomalta.
Vaatteet. Kotonaoloaikana suosituin asukokonaisuus eli pyjamahousut ja kaljafirman
t-paita täytyy vissiin laittaa narikkaan. Ja hitto, maailmassa näyttää olevan
olemassa kenkiä, joissa on korot. Toisaalta, minun ei oleteta niissä seisovan
leikkipuistossa kolmea tuntia.
Yöunet
Koska kersa on
edelleen iltavirkku eikä muuksi muutu, veikkaan, että tulen elokuusta eteenpäin
nukkumaan vähemmän kuin viimeisen puolitoista vuotta. Maltan tuskin odottaa.
Työkaverit, otan
osaa. Täältä tullaan.