Ai että alkaa ottaa
pattiin tämä keskustelu siitä, miksi nykyään vanhemmat uupuvat.
Tämän viikon
Helsingin Sanomissa oli taas vaihteeksi artikkeli luomusoseita syöttäneestä marttyyriäidistä ja otsikkotasolla opettavainen kommentti, kuinka
perfektionismi on se, joka uuvuttaa.
Eli get this:
vanhemmuus ei väsytä. Perfektionismi väsyttää. Viesti on joka kerran sama:
alentakaa rimaa, lakatkaa tavoittelemasta täydellisyyttä, sitten siitä hyvä
tulee.
Ja näin näppärästi sysätään
vastuu jaksamisesta tai uupumisesta vanhempien ja ensisijaisesti äitien
niskoille. Kunhan äidit ITSE lakkaavat vaatimasta ITSELTÄÄN liikoja,
sitten he alkava ITSE voida paremmin.
Jep. Koska mitään
muitahan faktoreita ei tässä suossa ole kuin ne helvetin omat vaatimukset.
Joskus, edes joskus,
voisi vilkaista vaikka seuraavaa kolmea kohtaa, jotka aika moni tunnistaa
arjessa energiasyöpöiksi.
1. Vanhemmat ja erityisesti äidit ovat
julkista riistaa, joille saa sanoa mitä tahansa ja joita voidaan kritisoida
koska tahansa.
Ongelmia oppimisessa,
nuorten mielenterveysongelmat, laskeneet Pisa-tulokset. Kyllä on kasvatuksessa
kriisi. Sekin äiti vain tuijotti älypuhelintaan.
Vanhemmat, erityisesti äidit, ovat tätä nykyä kuin hyönteiset mikroskoopissa. Ja tämä johtaa siihen, että
äidit ovat jatkuvasti niskat jäykkinä stressistä.
Tavalliset arkiset asiat
muuttuvat ahdistaviksi, kun esimerkiksi omalla kerrostalopihalla saa olla
jatkuvasti jännittämässä; kun lapsi leikkii lehtikasoissa, milloin joku hyökkää
huomauttamaan liiasta metelistä ja lehtien sotkemisesta? Erilaisia
maailmanpoliiseja riittää myös kaupoissa, ratikoissa, leikkipuistoissa ja
tietenkin ravintoloissa. Ja yksi pysäkinväli lapsen itkua
riittää näköjään siihen, että bussista heitetään pihalle.
Jos arjessa joutuu koko ajan jännittämään, onko itsellä ja lapsella ylipäänsä oikeus liikkua julkisilla paikoilla muuallakin kuin HopLopissa, se vie voimia.
2. Talouden toinen aikuinen voi olla koko
ajan kuin perseeseen ammuttu karhu.
Suomalainen mies,
domesticus finnus. Hänellä on paljon hyviä ominaisuuksia, mutta nyt sanon
ääneen sen asian, jota yleensä ei saisi: hämmentävän iso osa suomalaisista
miehistä on koko ajan pahalla tuulella.
Ärtyisyys on kuin
jokin saatanan tehdasasetus, jota ei saa pois päältä. Naama väärinpäin oleminen
ihan tavallisessa arjessa syö aivan hitosti energiaa muulta perheeltä.
Ja tiedäntiedäntiedän,
ei saa yleistää ja mukavia ja leppoisia hyväntuulisia miehiä on maailma
pullollaan. Mutta vaikka kotonasi sattuisi löytymään se perushyväntuulinen
jamppa, niin jos mietit lähipiiriäsi ja vanhempiesi lähipiiriä, etkö oikeasti
tunnista tilannetta? Ja sama toimii toki toisinpäin; domestica finnus,
suomalainen nainen, osaa myös olla naama nutturalla. Näitäkin
peruspahantuulisia löytyy ihan riittävästi.
Jos toisen aikuisen pahaa tuulta joutuu sietämään päivästä päivään, ei lämmitä,
vaikka se toinen noin periaatteessa kantaisi oman vanhemmuusosuutensa,
hakisi lasta päivähoidosta ja tekisi kotitöitä. Aika moni ei piittaisi
paskaakaan, vaikka puoliso ei osallistuisi tasapuolisesti, jos hän vain olisi
hyvällä tuulella. Edes joskus.
3. Koko yhteiskunta on nyt vaativampi kuin
ennen.
Minullekin on sanottu
päätä pyöritellen, että ei aiemmin suoritettu vanhemmuutta. No, ennen ei
suoritettu paljoa muutakaan. Työelämään astuin itse vuonna 2005 ja voin kertoa,
että vaatimukset olivat ehkä kymmenesosa siitä, mitä nyt.
Samalla kun kaasua
ollaan painettu työelämässä, ovat vaatimukset kasvaneet ihan joka
elämänalueella, ruokalautaselta harrastustoimintaan. Sisarusteni lapset ovat
tällä hetkellä teini-iässä ja olen ollut aivan kauhuissani siitä, miten
vaativaa ja itseohjautuvaa esimerkiksi lukion suorittaminen tätä nykyä on.
Vanhemmuus
ei ole mikään yksinäinen saareke; jos yhteiskunnassa on käytössä ”Mikään ei
riitä”-meininki, kyllä se näkyy myös vanhemmuudessa.
Näin. Olkaa hyvät. Tässä
kolme tutkimuslinjaa siihen, miksi vanhemmat ja erityisesti äidit ovat
uupuneita.
Haudatkaa se rima-ajatus vaikka takapihalle. Sillä välillä se oman riman laskeminen ei ole ratkaisu kaikkeen.
