No niin, joulu taputeltu. Nopeasti meni, mutta onneksi neulasia varmaan
löytyy viime vuoden malliin lelulaatikosta vielä, kun seuraava adventti on
käsillä.
Ipanaattori 2014
omistaa kaksi paria isovanhempia, joilla on jouluun varsin terve suhtautuminen:
olemme molempiin mummoloihin lämpimästi tervetulleita, mutta jos päätämme tehdä
muita suunnitelmia, kukaan ei heittäydy marttyyriksi. Arvostan. Lähipiirissä
näin ei ihan aina ole.
Ja tästä päästäänkin
otsikon esittämään ristiriitaan: surullisen usein, kun jouluna kuusen alla
kohtaavat eri sukupolvet, siellä kohtaavat myös hyvin erilaiset käsitykset
siitä, mikä on hyvää joulunviettoa.
On paljon isovanhempia
tai muuta sukua, jotka haluavat kovasti jouluna ”nähdä sitä lasten riemua”,
mutta eivät ole valmiita hyväksymään kolikon toista puolta. Nimittäin sitä,
että lasten kanssa joulun viettoon voi kuulua myös sähläämistä,
kiukkukohtauksia, marttyriutta ja yleistä oikuttelua. Sitä tuskin kukaan
haluaisi, lapset vähiten mutta kaikkea ei aina pysty hallitsemaan.
Ja joskus tuntuu, että
ne ihmiset, jotka haluavat lapsiperheen väen vängällä omaan joulunviettoonsa,
eivät ole valmis kestämään sitä, että lapset eivät ole nukkeja. Lapset eivät
ole sievää rekvisiittaa, joka rusetit kaulassa lueskelevat kirjoja ja kurkkivat
ikkunasta posket punaisina, milloin se pukki mahtaa tulla.
Ja nyt ei ole
tarkoitus lähteä siihen jeesusteluun, jossa morkataan perheitä siitä, kuinka
lapset eivät osaa nykyään istua ruokapöydässä, käyttäytyvät huonosti eivätkä
kunnioita vanhempiaan. Tietenkään kenenkään ei ole suotavaa torpedoida toisten
joulua ja totta kai jouluun kuuluvat myös säännöt.
Mutta anteeksi tämä
klisee, lapset ovat lapsia. Tilanteita tulee, pahaa mieltä sattuu. Alle
kouluikäisille joulu on monesti vuoden tärkeimpiä päiviä. Se näkyy myös
jännityksen ja täpinän määrässä, joka voi helposti purkautua myös aattona.
Lapsettomat tai
lapsensa aikuisiksi saattaneet vanhemmat ovat niitä, jotka saavat valita. Jos
ei halua riskeerata omaa joulumieltään kuuntelemalla kiukuttelua, se on vallan
ok. Voi myös miettiä, olisiko mahdollista käydä lapsiperheen luona vaikka
pukkia vastaanottamassa ja joulukaffella, mutta syödä jouluateriat sovinnolla
aikuisten kesken.
Jos haluaa idyllisen,
hallittavan joulun, siinä kuviossa ei välttämättä ole lapsille tilaa eikä
tarvitse ollakaan. Jos taas haluaa nähdä lasten joulun, kannattaa mukaan pakata
hurttia huumoria ja joustavuutta eikä odottaa Downton Abbey-tyylistä
suoritusta.
Ja jos ei halua
viettää kumpaakaan, voi aina viettää joulun yksin. Itse tein niin monta vuotta
ja ne olivat oikeasti hyviä jouluja, rauhoittavia ja minun näköisiäni. Joskus
se itävaltalaisessa kiinalaisravintolassa yömessun jälkeen syöty possuannos voi
olla kaikkien jouluruokien kuningas.
