maanantai 12. syyskuuta 2016

Se mahdottoman laadukas kotihoito

Välillä tuntuu, että olen vapaaehtoisesti lapseton, jolla vain sattuu olemaan lapsi. Sitten taas tulee niitä päiviä, jolloin tunnen olevani päiväkotilapsen äiti, joka vain sattuu olemaan kotona lapsen kanssa.
On jotenkin surkuhupaisaa, että vaikka itse haluan olla kersan kanssa kotona, en tunnista itseäni yhdestäkään kirjoituksesta, jossa puolustetaan kotihoitoa. Törmäsin tässä erääseenkin blogistiin, joka kritisoi varhaiskasvatusta kommentilla
Jos vanhempi panostaa lapsensa kotonakasvattamiseen tarjoamalla virikkeitä, lapsiseuraa, ryhmätoimintaa (esim. kerhot), tutustumalla pedagogiikkaan ja niin edelleen, väitän, että aika usein se voi olla lapselle parempi kuin isoissa lapsiryhmissä laumamaisesti suinpäinrellestäminen (jossa arimmat jäävät rajujen jalkoihin). Sori vaan, mutta siltä aika usein vaikuttaa, että kotona opitaan hyviä tapoja; hoidossa huonoja.
Tsiisus kraistus. Nyt tuli kiire töihin.
Minun pitäisi siis kotona olevana vanhempana juosta kerhoissa, tutustua pedagogiikkaan ja tarjoilla virikkeitä. Ipanaattori2014, oletko kuulolla? Et saa ikinä enää katsoa Tuomas Veturia emmekä lähde enää leikkipuistoihin, ettei tule sellaista suinpäinrellestämistä.
Olenko nyt ihan oikeasti vain se ensimmäinen ihminen maailmanhistoriassa, jonka mielestä on mukava olla hoitovapaalla, koska se on pääsääntöisesti kivaa? Koska kun lukee näitä pedagogisesti orientoituneiden superäitien blogeja, huomaan, että omat syyni kotonaolemiseen ovat puhtaan itsekkäitä.
Minusta oli kiva saada tauko työelämään. On mukavaa, kun aamuisin saa puhkoa silmiä auki vähän pitempään eikä ole kiire. On kiva saada viettää lapsen kanssa paljon aikaa ja samalla voi aika rauhallisin mielin jättää kersan isän, lapsenvahdin ja isovanhempien hoitoon silloin kun tarvetta on, koska on arjessa niin paljon läsnä. On kiva viettää päivässä useampi tunti ulkona lapsen kanssa. Ja ennen kaikkea on kiva nähdä kuinka kersa kehittyy ja elää sitä tavallista arkea hänen kanssaan.
Harhautuneessa mielenmaisemassani ajattelin, että kersan olisi ihan hyvä olla kotona sellaisen äidin kanssa, jonka mielestä tämä on kiva elämänvaihe, ja nyt olisi hyvä hetki koko perheen ottaa rennosti ja nauttia arjesta ilman liikoja aikatauluja. 
Mutta vissiin tämä ei riitä. Eli täytynee lähteä ostamaan pedagogisesti kehittäviä palapelejä ja ilmoittaa kipin kapin Ipanaattori erilaisiin harrasteryhmiin. Jotta voisi sitten sanoa tarjoavansa Sitä Laadukasta Kotihoitoa.