maanantai 10. syyskuuta 2018

Millainen on terve luontosuhde?


Olin leikkipuistossa lapsen kanssa, kun pensaikosta taapersi leikkikentälle rotta. Se oli huonossa kunnossa, jotenkin sairas tai syönyt myrkkyä, ei tahtonut pysyä jaloillaan vaan tuupertui kiipeilytelineen alle.

Ehdotin vieressä olevalle isälle, että voisikohan tuon tuhoeläimen päästää päiviltä, pari napakkaa kepiniskua varmaan hoitaisi homman. Mies katsoi minua kuin lehmä uutta porttia ja sanoi, että eihän sitä nyt voi tappaa, lapset järkyttyvät.

Tunsin taas kerran eläväni jossain väärässä todellisuudessa tai väärällä vuosisadalla.

Ei ollut ensimmäinen kerta. Kerrostalopihallamme joku naapuruston eukko katsoi tarpeelliseksi motkottaa minulle, kun annoin lapseni hätistää pihalta lokkeja lentoon. ”Miksi pitää lapselle opettaa tuollaista, eikö lapset pitäisi opettaa kunnioittamaan luontoa?” Vastasin viileästi, että opetamme kyllä sitäkin, mutta en erityisemmin pidä lokkien ja pulujen parveilusta pihoilla – kun hiekkalaatikot ja leikkipaikat täyttyvät kakalla, jossa lapset möyrivät, se on jo vähän terveysriski. Nainen poistui niskojaan nakellen paikalta, ei vissiin selitys miellyttänyt.

Välillä en vain tajua tätä maailmaa.

Luonnon kunnioittaminen on hyvä juttu ja eläinten hyvä kohtelu pitäisi olla itsestäänselvyys. Mutta rajansa nyt kaikella. Helsingin keskustassa lokit ovat tarpeeksi röyhkeitä ilman suojeluakin. Ja jos kituvaa eläintä ei saa tappaa, niin se on mielestäni jo julmaa. Tietenkään lasten ei tarvitse vieressä katsoa toimitusta –  leikkipuistossa oli riittävästi aikuisia, jotka olisivat voineet paimentaa lapset kauemmas. Mutta en vain itse näe mitään eettistä ristiriitaa siinä, että kuolevan eläimen kärsimys lopetetaan.

Jos menen saaristoon, en mene lintujen pesimäalueiden lähelle enkä anna lapseni häiritä lintuja. Jos menen metsään, pistän saappaat jalkaan – olen kyykäärmeiden alueella eikä niitä metsässä ruveta tappamaan. Samoin olen ollut ihan tyytyväinen, kun joskus isompi koira on vähän haukahtanut, kun lapsi on pyöräillyt läheltä – eläimet voivat olla myös vihaisia, älä mene härkkimään.

Mutta ei kai se terve luontosuhde nyt voi tarkoittaa sitä, että ampiaiset saavat tehdä pesänsä minne vain, hyttyset imeä verta ilman tappouhkaa tai hiiret nakertaa mökin pilalle? Nämä asiat nyt ovat mielestäni aikamoista todellisuudesta vieraantunutta jeesustelua, enkä tiedä, törmääkö tähän muualla kuin Helsingin kantakaupungissa.

Joten anteeksi, naapurit. Meidän kersa taitaa hätistää niitä lokkeja lentoon jatkossakin.