lauantai 29. heinäkuuta 2017

Lapsi romauttaa elämänlaatusi

Käytiin reissussa perheen kanssa. Se on sitä laatuaikaa. Paitsi ettei ole. Kun talossa on uhmaikäinen, se on pelkkää aikaa.
Elämänlaatu on mielestäni vähän väärä mittari tähän elämäntilanteeseen. Perinteisillä mittareilla mitattunahan elämänlaatu romahtaa lapsen synnyttyä.
Vapaus itse päättää asioista kapenee, taloudellinen tilanne heikkenee. Parisuhteessa menee ainakin tilastollisesti todella huonosti muutama vuosi. Koti on täynnä pyykkitelineitä, leluja ja kolhuja.
Kun sängyssä aiemmin sai unta tai seksiä, nykyään siellä saa kantapäästä silmäänsä. Elämänlaatuako? Tuskin.
Mutta jos lakkaa miettimästä elämänlaatua, niin lapsi on tuonut mukanaan kaikennäköistä positiivista. Tässä lyhyt otanta.
Fomo-syndrooma hellitti. Olen itse malliesimerkki Fear of Missing Out-ihmisestä: koko ajan on tunne, että jossain on bileet, joihin minua ei ole kutsuttu. Se on vaihtunut tunteeseen ”jossain on ihan varmasti bileet, mutta sellaista se nyt vaan on”. Kun seisoin leikkipuistossa katselemassa ohi valuvaa pikkujoulukansaa, totesin, että eipä tämä haittaa, onhan noita nähty ja niitä tulee sitten taas joskus lisää.
Asioista nauttii enemmän. Jutut jotka aiemmin otti itsestäänselvyytenä, ovat äkkiä jotain, josta saa kovasti iloa. Aamukahvi, jonka saa juoda kuumana – jess! Hetki aikaa katsella rauhassa telkkaria – ihan mahtavaa. Viikonloppuretki Tallinnaan tyttöporukalla – taivas. Vähän sama tunne kuin silloin, kun pitkän vatsataudin jälkeen pystyy ensimmäisen kerran syömään kunnolla ja ruoka maistuu joltain.
Ikäkriisi pieneni. Neljäkymmentä saa tulla. Kroppa on tehnyt tehtävänsä lapsiluvun kanssa, enää ei tarvitse ainakaan tältä osin vanhenemista jännittää.
Isompi herkkänahkaisuus on vähentynyt. En itse rakasta konflikteja, mutta valitettavasti lapsen kanssa operoidessa on ollut pakko oppia niitäkin sietämään. Vaikka tekisit parhaaksi, aina löytyy se mummo, jonka mielestä lapsesi on tiellä ratikassa, se naapuri, jonka mielestä pihalla leikkivät muksut pitävät liian kovaa meteliä ja se nuori mies, jonka selkänojaan mukula onnistuu potkaisemaan kerran liikaa lomalennon aikana. (Tarjouduin ostamaan drinkin. Ei kelvannut.) Pahaa mieltä on ollut pakko oppia sietämään ja ehkä vielä tulee se aika, jolloin epäystävällisyys ei satuta.
Make no mistake, lapsen saaminen tiputtaa elämänlaatua ihan roimasti. Mutta samalla se tuo myös uusia juttuja. Näkökulmia. Uusia ilonaiheita. Tunteita. Uutta sosiaalista rinkiä. Ja tilanteen, ettet osaa kuvitella elämää ilman kersaa.

Elämänlaatu laskee. Elämän sisältö taas on itsellä monipuolistunut. En vaihtaisi takaisin. Se ei silti tarkoita, että tähän savottaan olisi kenenkään pakko lähteä.