Kotiäidin Biisikärpänen

Luulin aina ennen, että lapsiperheissä lauletaan lähinnä lastenlauluja. No. Siinä vaiheessa kun Tuomas Veturin tai Postimies Paten tunnusmusiikki on soinut päässä tauotta yli vuorokauden, on valmis hyppäämään parvekkeelta. Tai kuuntelemaan Kikkaa, mikä on ehkä vielä pahempaa.

Mutta hämmentävän suuri osa korvamadoista on aikuisten biisejä, jotka ovat kokeneet metamorfoosin. Joko äkkiä tajuan sanat täysin uudella tavalla tai sitten ne sanoittuvat päässä elämäntilanteeseen sopivaksi. Näin ikään.

Matti ja Teppo: Minä tunnen kuinka vauhti kiihtyy.

-> Minä tunnen kuinka vaippa vaihtuu.

Miehen innovaatio, kun Ipanaattori2014 oli pariviikkoinen. Aivan killeriversio. Harkitsen, että vinkkaisin Turun toivoille tästä. Eiköhän heidän vakiokuulijakuntansa rupea kohta olemaan taas uudestaan vaipankäyttäjiä, joten tällä voitaisiin saada paljon lisää soittoaikaa.

Matti ja Teppo: Kaiken takana on nainen/jota ihanasti rakastaa.

-> Korvan takana on puuroo / joka ihanasti kutittaa.

Jokaisen iltapesun pelastaja. Ei lisättävää.

Samuli Edelmann ja Sani: Tuhannen yötä kanssasi valvon.

En tiennyt, että tämä biisi kertoi vauva-ajasta. Nyt tiedän.

Järjen veit ja minusta orjan teit. 

Ditto.

Nylon Beat: Seksi vie ja taksi tuo

-> Sähkö vie ja sähkö tuo

Tätä tulee hyräiltyä, kun polkee sähköpyörällä kersa lastenistuimessa. Se tunne, kun pitkällä suoralla ohittaa kokovartalokondomiin pukeutuneen keski-ikäisen miesmaastopyöräilijän, sillä elää monta päivää. 

Ja viimeisenä biisi, joka kertoo tekijöidensä mielestä varmaan jostain muusta, mutta oikeasti se kertoo ensimmäisistä hetkistä vastasyntyneen kanssa. 

Teleks: Tuulilasin nurkkaan

Kipua

pelkää en, siedän sitä, tiedän sen

vaan kun katson sua, mä olen tyttö hiljainen

kietoa tahdon sinut vällyihini nukkumaan

ettei sulle tulis kylmä enää milloinkaan.

Selviytymisopas kaksivuotiaan vanhemmille

No niin, tapahtuihan se meilläkin. Tyyppi, joka on ollut kaksi vuottta putkeen pääsääntöisesti hyvällä tuulella, päätti lakata olemasta hyvällä tuulella. Enää ikinä, vissiinkin. 

Toissailtana vietimme kolmisen tuntia ulkona ja laskujeni mukaan siihen kuului seitsemät raivarit. Lyhyellä laskuopilla helvetti repeää siis puolen tunnin välein.

Koska joku muu ehkä tahii samassa tilanteessa, tässä vinkkejä siihen, miten hallitset arkea, jota et hallitse.

Hyväksy että et juurikaan voi tehdä mitään

Mitä nopeammin lakkaat miettimästä ja pohtimasta, miten nyt voisit olla hyvä kasvattaja ja miten reagoida tilanteisiin, sitä helpommalla pääset. Tämä on vaihe, jossa tenava saattaa skitsahtaa esimerkiksi siitä, että lelumopo ei pysy paikallaan kun sen laittaa alamäkeen. Mikään määrä kasvatusoppaita ja zen-harjoituksia ei varusta joka tilanteeseen. Koeta pitää oma pää pinnalla ja ottaa tilanne kerrallaan. Niin se kersakin tekee. Joka kerran, kun pystyt pysymään rauhallisena, voit taputtaa itseäsi olkapäälle.

Varusta kotisi maailmanloppua varten

Pakkaa kaapit täyteen kahvia ja kestomaitoja ja sullo pakkaseen leipää ja jäätelöä. Piilota pari suklaalevyä ja tarkista, että kaapissa on särkylääkkeitä. Siivoa pois kaikki lelut, jotka voivat heittäessä tehdä reiän parkettiin tai rikkoa ikkunalasin. Sori, Brion palikkalaatikko. Palataan asiaan puolen vuoden päästä.

Putsaa pölyt vaelluskengistä

Kaiva esiin omat ulkoiluvaatteesi, tuuleta goretexit ja suihkuta vaelluskengät vedenkestävällä käsittelyaineella. Hommaa fillariin lastenistuin, kartoita leikkipuistojen lisäksi lähimmät makkaranpaistolaavut ja vedä syvään henkeä. Ainoa tapa saada lapselle päivään myös hyviä hetkiä ja samalla suunnata kaksivuotiaan loputon energia edes johonkin produktiiviseen, on ulkoiluttaminen. Tulet viettämään normipäivänä vähintään kolme tuntia kodin ulkopuolella, jotta korvat saavat lepoa. Kuukauden päästä naama on ahavoitunut kuin metsätyömiehellä.

Unohda kaikki ylimääräiset projektit

Unohda saunaremontit, suursiivoukset ja lastenvaatteiden kierrättäminen vähäksi aikaa. Kaiken ehtii sitten tuonnempana, nyt on tärkeintä käyttää jokainen vapaahetki siihen, että selaa nettiä, katsoo telkkaria ja työntää jäätelöä mahaan. Tai tekee jotain rakentavampaa, mikä nyt sitten kelläkin lataa akkuja.

Karsi kontaktisi

Viimeistään nyt on aika lakata viettämästä aikaa ihmisten kanssa, joiden tapaamisesta tulee paha mieli. Jos saat tuen sijaan besserwisseröintiä, käänny ja kävele. Ehdit halutessasi solmia nämä kontaktit uudelleen, kun kotonasi riehuva raivopää alkaa taas ihmistyä. Äläkä herranjestas mene vaikeana päivänä kylään minnekään, missä ei tiedetä, mitä sana uhma tarkoittaa, siitä ei seuraa kenellekään mitään hyvää.

Tiedosta, että lapsellasi on raskasta

Tenavan uhma koettelee vanhemman hermoja, se on selvä. Mutta välillä voitaisiin puhua enemmän siitä, ettei tämä ole lapsellekaan mikään piknikki. Kukaan ihminen ei halua huutaa kurkku suorana kolmea tuntia valveillaoloajastaan. Täytyy olla hervottoman kuluttavaa skitsota joka asiasta.

Älä pidä ladattua asetta käsillä

Saatat käyttää sitä harkitsemattomasti sillä hetkellä, kun joku kehottaa sinua nauttimaan pikkulapsiajasta.

Vaikka toisin voisi luulla, olen edelleen aika keventynyt siitä, että olen hoitovapaalla lapsen kanssa. Jos tämä vaihe pitäisi käydä läpi työpäivän päälle, ujuttaisin votkaa aamukahviini.

Kotiäidin kokkauskurssi

Yhden asian päätin varmasti jo ennen Ryppyjä Raskaudessa –blogin aloittamista: resepteihin en sitten lähde. En ryhdy elvistelemään ruokakuvilla enkä todellakaan ryhdy kuvailemaan, mitä meidän perheessä syödään.

Parhaat periaatteet on tehty rikottaviksi.

Säästän teidät valokuvilta, koska suurin piirtein kaikki mitä kokkaan, näyttää lauantai-aamulta kadulla.

Tölkkien kuningas-tonnikalapasta

Keitä pasta. (Tai kaiva valmiiksi keitetty pasta pakastimesta. Ei, en pilaile. Kun hermo ei kestä yhtään mitään, on pakkasessa hyvä olla valmiiksi keitettyä makaronia.)

Laita laakea paistinpannu tai kattila kuumenemaan. Lykkää kattilaan purkillinen chilimaustettua tonnikalaa, purkki tomaattimurskaa ja kolmasosa purkillinen pehmeä curry-ruokakermaa. Sekoita. Anna kiehua pari minuuttia. Kaada pastan päälle.

Jos haluat tästä astetta mielenkiintoisempaa, varmista, että tomaattimurska on myös chilimaustettua. Huomaat tämän kun lapsi katsoo sinua syyttävästi ruokapöydässä, pitelee suutaan ja toteaa ”Poppaa!”. Seuraavana päivänä vaipanvaihto on myös astetta mielenkiintoisempaa.

Kotiäidin ”Nyt sitä ruokaa ja vähän hitaasti sittenkin”-pasta

Keitä penne-pasta kypsäksi.

Valuta vesi pois ja lisää pastan joukkoon muutama ruokalusikallinen sitruunamehua ja teelusikallinen oliiviöljyä. Jos haluat tehdä täydellisen rikoksen, sitruunamaustettu oliiviöljy on kuin two in one, head and shoulders.

Kaada pasta lautaselle ja mätä päälle jotakin, mistä tykkäät: kourallinen cashew-pähkinöitä, fetajuustoa, viipaloitua avokadoa, pari ruokalusikallista aurinkokuivattua tomaattia tai kaikkia näitä. Jos haluat hifistellä, kuumalla paistinpannulla paahdetut auringonkukansiemenet ovat herkkua.

Ota lautanen telkkarin eteen ja tunge koko annos napaasi samalla, kun katsot dvd:ltä jotakin mahdollisimman turhaa amerikkalaista tv-sarjaa. Älä unohda ottaa jäätelöä pakastimesta pehmenemään ennen syömisen aloittamista.

Jos kaipaat ruokaisampaa pastaa, paistinpannulla öljyssä paistetut leikkeleet (kinkku, kalkkuna, savukinkku tms.) toimivat myös hyvin. Tosin niitä saa paistaa pienen ikuisuuden että muuttuvat rapeiksi. Jaa miten niin leikkelepaketeissa on puolet vettä.

Tyhjennetään pakastinta-kalakeitto

Laita tilkka vettä kiehumaan. Joukkoon pari ruokalusikallista pakastettua sipulia pakastepussista, sekavihanneksia toisesta pakastepussista sekä 3-4 kuutiota alaskanseitiä pakasterasiasta. Kuori ja viipaloi joukkoon yksi peruna jotta voit vakuuttaa itsellesi, että tämä on oikeasti kotiruoka. Sitruunamehua, ruokakermaa, sauvasekoitinta ja valmista tuli.

Huijausthaimaalainen

Aloita tilaamalla Foodorasta thaimaalaista. Totea, että yli jää riisiä ja kastiketta sen jälkeen kun olette ipanan kanssa tehneet selvää jälkeä kanasta ja vihanneksista. Sekoita riisi kastikkeeseen ja laita pakkaseen.

Tyhjennä pakastinta kaksi viikkoa myöhemmin, huomaa purkki ja käy sen inspiroimana ruokakaupassa. Paista paistinpannulla pippurimarinoidut kanasuikaleet ja puolikas pieneksi silputtua paprikaa. Kun kana on kypsää, nakkaa joukkoon pakastimesta jäinen maustettu riisi, lisää joukkoon luraus kookosmaitoa ja anna sulaa. Sekoita. Tarjoile, mielellään vieraille äläkä ikinä, missään olosuhteessa paljasta, ettei tämä ollut oma mestariluomuksesi.

Ei, en aio edelleenkään osallistua MasterChefiin.

Muista hoitaa parisuhdetta, suksikaa suolle

Sen lisäksi että hermoni on palanut hemmottelua äidille-hymistelyyn, olen myös hieman kypsähtänyt tähän yleiseen parisuhdehymistelyyn.

Jos uskoisi neuvolaa ja muita standarivinkkejä, parisuhdettahan pitäisi hoitaa suurin piirtein synnytyssalista lähtien ja huolehtia, että jatkuvasti kommunikoidaan, analysoidaan, pohditaan ja kohdellaan toista rakastavasti.

Jep, koska tämähän on sitä, mihin on runsaasti aikaa ja voimia panostaa silloin, kun lapsi valvottaa ja oma olo on kuin jyrän alle jäänyt.

Voitaisiinko laskeutua siis alas norsunluutornista. Tässä muutama pikkulapsivaiheen parisuhdevinkki, jotka oikeasti toimivat.

Pure hammasta.

Pikkulapsiaika ei useimmille ole parisuhteen parasta aikaa. Hyväksy se ja mene eteenpäin.

Eniten vituttaa kaikki-tunnelmaa koetaan muissakin perheissä

Kestovitutus on lyhyen gallupin perusteella vallitseva tila aika monessa parisuhteessa lapsen tulon jälkeen. Sitä ei kannata säikähtää. Ihan jokaista asiaa ei tarvitse puida eikä pohtia. Joskus voi vaan odottaa ja ajatella, että tämä on nyt tätä eikä se kestä iankaikkisesti. Puolisokin lakkaa jossain vaiheessa vituttamasta. Oikeasti.

Älä valita

Hiljainen mökötys on aina parempi kuin jatkuva natina. Silloin tällöin voi miettiä, onko joka asiasta pakko inistä puolisolle. Useimmiten ei ole.

Älä keskustele

Let’s face it, kun tarpeeksi väsyttää, useimmilla pariskunnilla ei ole toisilleen mitään sanottavaa. Parisuhdetta ei pikkulapsiaikana ole, miksi siis pitäisi keskustella parisuhteesta? Jos kersan saa nukkumaan ja on puoli tuntia yhteistä aikaa, vetäkää pitkä tikku siitä, kumpi kaivaa jäätelön pakkasesta ja kumpii etsi telkkarista jotain katsottavaa. Puoli tuntia aivotonta viihdettä jonka aikana puolisosi ei voi möläyttää mitään mikä ärsyttäisi, ja molemmat voivat paremmin.

Unohda kahdenkeskinen aika

Jos saatte lastenvahdin avulla vapaaillan, älä herran tähden pilaa sitä mököttämällä puolisosi kanssa kahdestaan. ”Viettäkää kahdenkeskistä parisuhdeaikaa, menkää vaikka ravintolaan syömään.” - kaikkien huonojen vinkkien pohjamutaa. Maksat ateriasta, jonka aikana huomaatte puhuvanne töistä ja vaippojen vaihtamisesta. Ei. Koettakaa ennemmin huijata joku lapseton pariskunta tai pahaa-aavistamaton sinkkukaveri mukaan ja huomaatte juttelevanne jostain oman navan ulkopuolisesta. Illan päätteeksi on sellainen olo kuin olisi työntänyt päänsä tuulettimeen.

Koettakaa olla tiimi

Kun kersa on pieni, parisuhteelle on paljon vähemmän käyttöä kuin auttavalle käsiparille. Työtiimin muodostamiseen ei tarvita analysointia eikä jatkuvaa jäpätystä, ihan sellainen ”vaihdatko vaipan jos mä haen kaupasta maitoa”-tyyppinen kommunikaatio riittää.

Jokaisen elämänvaiheen ei ole pakko olla se paras elämänvaihe. Jokaisen elämänvaiheen eitarvitse olla parisuhteen paras elämänvaihe. Kun vauva- ja taaperoaika alkaa lähestyä loppuaan, myös kestovitutus yleensä hellittää. Ja jos ei, siihenkin löytyy apua. 

Mutta älkää hyvät ihmiset stressaantuko siitä, että lapsen hoitamisen ja arjen hoitamisen lisäksi pitäisi hoitaa parisuhdetta. Joku raja siinäkin, miten montaa asiaa voi yhtä aikaa hoitaa.