KonKotiäiti

Myönnetään, en ole maailman suurin KonMari-fani. Selailin kirjan enkä mahda mitään sille, että se vaikutti melko natsihenkiseltä; itselläni tökkäsi autoritäärisyys ja se vankka näkemys, että tämä yksi ja ainoa tyyli sopii ihan jokaiselle maailman ihmiselle, elämäntilanteesta ja kulttuuritaustasta riippumatta.

En väheksy itse asiaa, tavaran vähentäminen ja kodin raivaaminen toki ovat yleisesti ottaen elämänlaatua parantavia tekoja. Aika monella voi vaan käydä niin kuin Liemessä-blogin kirjoittajalla.

Itse uskon siihen, että niin kauan kuin on leluja lattialla, tiskejä lojumassa ja vessa pesemättä, ei kaappien raivaus ja isompi tavaroiden läpikäyminen ole ensimmäisenä tehtävien asioiden listalla. 

Jos siis haluaa ruuhkavuosissa kahlatessaan toteuttaa toimivan KonKotiäidin, kannattaa tehdä esityöt hyvin ja varautua heittämään vähän rahaa ongelmaa kohti. Ja sitten ei tarvitsekaan kuin seurata neljän päivän ajan KonKotiäidin ohjeistusta.

Päivä 1. Ulkoista lapsi jonnekin ja aloita niin sanottu sullomispäivä. Pyykit pois, puolikäyttöiset vaatteet pois, tavarat kaappeihin, paperikasat pois, rytökasat pois. Ne tavarat, joilla ei ole oikeaa paikkaa, nakkele Ikean kasseihin ja sullo jonnekin, esim. pyykkikoriin, vaatekaappien alahyllyille tai kenkäkaappiin. Aivan sama. Nyt ei ole se hetki, jolloin oikeasti miettisit niille paikkoja.

Kun päivä on päätöksessään, sinulla on koti, jossa pöytäpinnat ja lattiat ovat tyhjillään. Ja jossa on, mikäli olet inhimillinen, ihan todella paskaista. Tästä on hyvä jatkaa.

Päivä 2. Päästä huusholliisi ammattisiivoaja ja ulkoista itsesi ja lapsesi päiväksi jonnekin. Korkeasaari on hyvä vaihtoehto, mummola vielä parempi.

Tänä aikana siivooja putsaa kotisi, imuroi, pesee vessat, suihkut ja lattiat, pyyhkii pölyt. Kun olet tälle tielle lähtenyt, maksa ekstraa ja osta samalla kylppärin saumojen hinkkaus, ikkunoiden pesu, roskiskaapin pesu ja jääkaapin pesu. Kerran sitä vain eletään.

Päivä 3-4. Ulkoista mies ja jälkikasvu jonnekin kahdeksi päiväksi + yöksi ja aloita raivaus. Koska kotona on siivoojan jäljiltä puhdasta ja tavarat ovat jotensakin paikoillaan, nyt on pientä toivoa, että kykenet keskittymään tavaroiden karsimiseen ja kaappien siivoamiseen.

Älä salli häiriötekijöitä; näinä päivinä älä pese pyykkiä äläkä laita ruokaa, voit hyvin elää pakastimen sisällöllä, leivillä tai noutoruoalla pari päivää. Älä käytä nettiä, älä vastaa puhelimeen ja salli vieraat vain, jos he tulevat auttamaan raivauksessa, hakemaan sinulta lastillisen lastenvaatteita tai tuomaan pizzaa. Karsi, järjestä, raivaa.

Noin 12-14 tuntisen työpäivän jälkeen, kun et enää pysy jaloillasi, kanna telkkarin eteen kaikki ne paperikasat, joita et ole kymmeneen vuoteen käynyt läpi, laita pyörimään Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo ja ala karsia A4-saastetta. Siihen mennessä, kun Lizzie ja Mr Darcy pussaavat, sinulla pitäisi olla vieressäsi noin metrin korkuinen paperinkeräykseen menevä kasa.

Lahjo kaljapalkalla autollinen ystäväsi hakemaan neljännen päivän iltana sinulta kierrätyskeskukseen ja Sortti-kierrätysasemalle menevät tavarat. 

Kun mies ja jälkikasvu palaavat, olet todennäköisesti niin rikki, että tarvitsisit viikon etelän loman toipuaksesi tästä hullunmyllystä, mutta kotona pitäisi olla vähän enemmän tilaa, muutama järjestetty kaappi ja elämänhallinnan tunteesta nauttiva kotiäiti.

Ja ei, tämä ei ole viimeinen kerta kun siivoat ja raivaat ja kotisi tulee aivan takuuvarmasti menemään sekaisin tämän jälkeenkin. Mutta kaksi vuorokautta keskeyttämätöntä raivausaikaa jonkun toisen puhdistamassa kodissa riittää kyllä siihen, että aika moni ”tarttis joskus”-asia hoituu ja tavara vähenee.

Metodia saa vapaasti kokeilla. Kertokaa sitten, miten kävi.

Romauta rimaa

Tuttavapariskunta meni naimisiin. Ajattelin, että antaisin heille häälahjaksi öljylampun. Lamppu oli vanha ja kaunis esine, joka tuli kaluston mukana, kun ostimme 60-luvun mökin. Idea oli, että tuosta saa kauniin lahjan, kun puhdistan sen hyvin, pakkaan kauniisti ja käyn antamassa sen hääparille.

Kaunis visio, josta toteutui viimeinen osa. Eli siis annoin heille öljylampun. Joka oli järkyttävän pölykerroksen peitossa ja pakattu sanomalehteen ja mökiltä mukaan napattuun olkiseen roskakoriin. Kun ei nyt oikein ehtinyt.

Olen ollut viimeisen kahden vuoden aikana suorastaan hämmentynyt siitä, missä kaikissa asioissa voi päästää itsensä vähän helpommalla. Asioihin nimittäin tottuu. Kotona, missä Sotku 2.0on päässyt jo taloksi, olen jo alistunut kohtalooni ja lakannut taistelemasta vastaan. Kun viimeksi sain kaksi kanssamutsia vierailulle, kerroin heille tilannetiedotuksen jo ovelta: ”Täällä on sotkuista. Vaihtoehtoni olivat joko siivota tai syödä jäätelöä ja katsella telkkaria. Sori.”

On vienyt myös aikaa opetella tekemään asiat riittävän huonosti. Aiemmin pölynimurin esiin ottaminen oli ison työn takana; ensin pitäisi rullata matot ja mielellään viedä ne ulos, kerätä lattialta kaikki lelut ja tavarat, nostella ruokapöydän tuolit ylös, koota sohvalta kaikki esineet, jotta pääsee sitten imuroimaan sohvatyynyjen välistä. Imurointiin valmistautuminen vei määrättömän ajan ja itse imurointi oli hikinen ponnistus.

Nykyään otan imurin esiin kun alkaa olla niin pölyistä etten enää kestä. Kutut ennakkovalmisteluista; siinä imurin kanssa huhkiessaan voi hyvin potkia tieltä matot, lelut ja kengät sen verran kuin mitä on tarpeellista ja välillä voi hyvin imuroida pelkän eteisen ja ruokapöydän alusen, niissä ne suurimmat mähmät kuitenkin ovat. Imurointi vie noin seitsemän minuuttia. Ja kuitenkin on puhtaampaa kuin aloittaessa. Täydellistä.

Turhan perfektionismin karisteleminen arjessa on tehnyt ihan hyvää. Lopun viimein kaikki ovat tyytyväisiä, vaikka itseltään ei vaatisi mahdottomia. Hääpari tykkäsi öljylampusta. Mutsikaverit suhtautuivat kodin sotkuihin täysin rennosti. Hätäiset pikasiivoukset jättävän kotiäidille hyvän, valheellisen elämänhallinnan tunteen.

Itsensä voi sitten ylittää sellaisilla asioilla, joilla oikeasti on jotain väliä. Kun kaivat leikkipuistossa esiin kertakäyttömukit, termospullon ja rasian itse tehtyä kakkua, voit varautua elvistelemään tällä ponnistuksella vähintään eläkeikään saakka.

Kai se jo itse

Kun olin raskaana, useat lapsia tehneet tuttuni toivottivat minut tervetulleeksi jatkuvan vertailun maailmaan. Oikeassa olivat. Vauvavuoden aikana kersan uudet taidot olivat loputon keskustelunaihe.

Se, mikä tuli vähän yllätyksenä, on vertailun ja ihmettelyn jatkuminen vielä vauva-ajan ulkopuolella. Ja tässä meneekin sitten kiinnostava raja. Vauva oppii asioita kun oppii, tuskin kukaan täysjärkinen aikuinen oikeasti ottaa itse kunniaa siitä, että kersa siirtyy ryömimisestä konttaamiseen.

Sen sijaan taaperolta aletaan olettaa taitoja, joissa ilmeisesti vanhempien tehtävänä olisi jotenkin ottaa valmentajan rooli. Tässä vaiheessa siis vastailen kysymyksiin siitä, pukeeko lapsi jo itse, syökö jo itse, haluaako itse valita vaatteensa ja käykö potalla.

Ja nämähän vasta ovat motivoivia keskusteluja, koska vastaus jokaiseen kysymykseen on kieltävä.

Minulla ei vissiin ole maailman oma-aloitteisinta kersaa. Ja totuus on, että en ole itse jaksanut lähteä mukaan minkäänlaiseen treenaamiseen.

En ole tyrkännyt mukulaa potalle heti kun tämä oppi istumaan enkä ole jaksanut taistella asiasta kun mitään kiinnostusta ei vielä tunnu olevan. Pukeminen hoituu puolet nopeammin ja ilman taisteluita, kun hoidan sen itse. Toistaiseksi Ipanaattori2014 ei ole kertaakaan huomannut, mitä vaatteita hänellä on yllään, joten en ole lähtenyt antamaan valinnan vaikeutta. Kersa syö itse ihan näppärästi sekä lusikalla että haarukalla, mutta jos ruokailu tahtoo tökkiä, avitan sovinnolla, pääasia että saa mahansa täyteen.

Koska lapselle ei ole tällä tiedolla tulossa pikkusisarusta eikä hän ole vielä aloittamassa päivähoidossa, en oikein näe, että itsetekemisen kanssa pitäisi höyrytä. Oppii kun oppii. Ehkä voisin nopeuttaa asioita treenaamalla, mutta voin myös tehdä täysin turhaa työtä ja polttaa hermoni. Panos-tuotos-suhde ei ole taattu ja kertoimet ovat vähän heikonlaiset.

On ihan hyvä, että lapsi oppii tekemään asioita itse. Sen sijaan en oikein jaksa sitä, että itse tekemisestä tehdään onnistuneen vanhemmuuden mittari. Itselleni on tärkeintä, että arki sujuu ja joka asiasta ei tarvitse taistella.

Eli ei, se ei vielä itse. Se on kaksi ja sillä on äiti, jonka pinna ei varsinaisesti yllä Hangosta Petsamoon. Näillä mennään.

Sotku 2.0 evoluutioteoria

Siivosin kotona pari tuntia. Sen jälkeen tein tilannearvion. Olohuone – sotku. Keittiö – sotku. Eteinen – sotku. Kylppäri – sotku. Makuuhuone – sotku. Työhuone – älä edes katso sinne.

No niin, hyvinhän se meni. Kyllä kannatti siivota.

Olen vähitellen tullut siihen tulokseen, että sotku on jonkinlainen elävä organismi, joka taistelee vastaan, kun sitä yrittää taltuttaa. Emme enää puhu perinteisestä päivittäissotkusta, nyt meillä on käsissämme sotkun päivitetty versio eli Sotku 2.0, jonka evoluutio on jo verrattain pitkällä.

Sotku 2.0 on jakautunut erilaisiin alalajikkeihin. Tässä lyhyt katsaus.

Yleisräjähdys, latinankielinen nimi BUMgeneralis

Sotku 2.0:n esiaste, kun kaikki paikat ovat tasaisen sekaisin. Antaa valheellisen tunteen siitä, että jos vain jaksan vartin vähän järjestellä kersan päiväunien aikaan, saan kodin siistiksi. Tämähän ei tietenkään pidä paikkaansa, ja BUMgenergaliksen tarkoitus onkin lähinnä tuudittaa sotkun vastustaja siihen tunteeseen, että vielä ei tarvitse tehdä mitään.

Pölynsynnyttäjä, lat. DustiusMultimus

Ensimmäisiä etujoukkoja, joita Sotku 2.0 lähettää asuntoosi aloittaessaan valloituksensa. Tämä alalajike tekee majansa sängyn ja vaatekaappien alle ja alkaa lähettää sieltä villakoiria, jotka muodostavat helposti kokonaisia karvalankamattoja pitkin huushollia. Taltutettavissa imurilla, mutta kukaan ihminen maailmassa ei pysty imuroimaan niin usein, että DustiusMultimus masentuisi.

Ahtauspeikko, lat. TursusTursus

Syy sille, miksi kaappeihin, laatikkoihin ja säilytysjärjestelmiin ei koskaan mahdu mitään, vaikka tiedät varmasti, ettet ole ostanut yhtään mitään viimeiseen kymmeneen vuoteen. Jotenkin vain kaikki paikat ovat aina täynnä. Asialla on TursusTursus, joka monistaa tavarasi, vaatteesi ja lastesi lelujen määrän moninkertaiseksi. Niinpä säilytystila ei riitä koskaan ja Sotku 2.0 on tehnyt jälleen yhden aluevaltauksen.

Tasontahrija Tahmastus Maksmimus

Aamulla jynssäät kaikki tasot fairysuihkepullon ja rätin kanssa, tuntia myöhemmin tuntuu kuin lauma tahmatassuja olisi kävellyt kaikkien paikkojen yli ja pöytätasolle laskemasi leipälautanen tarttuu siihen kiinni. Ainoa selitys asialle, Tahmastus Maksimus on tähmännyt paikat.

Roskistentäyttäjä Monistus Roskimus

Miten voi olla mahdollista, että roskikset ovat koko ajan täynnä? Voit viedä kymmenen roskapussia viikonlopun aikana ja silti maanantaina pitäisi taas viedä roskat. Roskiksien lisäksi kaikki muukin jätehuoltoon viittaava tuntuu olevan täynnä: kartonkikeräys, lasinkeräys, metallinkeräys, paperinkeräys. Asialla on selvästikin MonistusRoskimus, joka jollain selittämättömällä tavalla työntää roskapusseihin täyteainetta. Itsehän emme millään pysty tuottamaan tätä määrää roskia.

Vapise, Darwin. Olen varma, että tiede todistaa vielä Sotku 2.0:n evoluutioteorian aukottoman oikeaksi.