Koronaa tulee nyt joka tuutista – kirjaimellisesti ja kuvaannollisesti. Luojalle kiitos siitä, että samaan aikaan koronan räjähtämisen kanssa myös kevät näyttää tulleen, joten sisäleikkipuistojen, Ikean ja harrastusten jättäminen väliin ei tunnu niin pahalta.
Koronaan on nyt niin monta näkökulmaa mediassa, etten jaksa edes oikein laskea. Yksi kuitenkin puuttuu.
Missä puuttuu se porukka, joka on päättänyt laittaa tällä viruksella kansallisen itsetunnon nousuun?
Entäs jos tulevina vuosina puhuttaisiin talvisodan ihmeen lisäksi korona-viruksen ihmeestä? Kuinka Suomi kaikista maailman maista osasi, halusi ja pystyi pistämään tämän viruksen nurin?
Meillä olisi nimittäin siihen kaikki mahdollisuudet.
Emme ole erityisen hali-pusi-kansaa, tervehdykset ilman kättelyä on helppo omaksua ja sosiaalisen etäisyyden pitäminen ei ole meille varsinaisesti ongelma.
Meillä on miljoona kesämökkiä, jonne lieväoireiset voivat karanteeninsa aikana vetäytyä, ulkoiluttaa lapset ja koirat mökkitontilla tai metsätiellä, jossa ei ole ketään mailla eikä halmeilla. Meillä on myös luontoa lähellä ja pururadalla tartuntariski on pienempi kuin kuntosaleilla.
Meillä on kehittynyt terveydenhuolto, joka on kehottanut keskittymään olennaisempaan: ylimääräiset testaamiset pois, hoitakaa oireet kotona, peskää käsiä, kyllä tämä tästä.
Meillä on toimiva infra, joka mahdollistaa kaikenlaista yliopistojen etäluennoista etänä tehtäviin töihin.
Meillä on suhteellisen vahva lainkuuliaisuus; jos pääministeri sanoo jotakin tiedotustilaisuudessa, vastaan änkyröivät kuuluvat vähemmistöön.
Meillä on lyhyesti ilmaistuna luultavasti maailman parhaat edellytykset sille, että koronasta tulisi meillä kulovalkeana etenevän roihun sijasta vain vaimea leimahdus.
Kun kansallista itsetuntoa koetetaan nostaa kaikilla muilla mahdollisilla tavoilla, missä tämä näkökulma oikein piileksii? Saisiko joku sen kaivettua esiin ennen kuin valitaan joku muu valtavirta, kuten THL:n kritisoiminen?
Jään odottamaan, että joku some-vaikuttaja räjäyttää potin häshtägillä #koronanihme. Itse taidan lähteä lapsen kanssa luistinradalle. Siellä tuskin on tänään ketään, eli pystymme pitämään puolentoista metrin turvavälin ilman turhaa hikoilua.
