Lähdettiin lapsen
kanssa Lappiin viettämään kesälomaa. Yhtenä aamuna olimme retkellä lähilaavulla
ja kuvia napsiessa tulin vilkaisseeksi vähän lähemmin, millä releillä olimme
metsään lähteneet.
Itse olin pukeutunut vaelluskenkiin,
urheiluhousuihin, tekniseen paitaan ja huiviin. Lapsella oli päällään sortsit,
sandaalit ja t-paita ja päässä edellisenä päivänä ostetut peiliaurinkolasit,
jotka se suostuu ottamaan pois hätinä nukkuessaan.
Minä näytin
Partiokaupan katalogista karanneelta eräoppaalta, joka on suuntaamassa
kahdeksan viikon vaellukselle Karhunkierroksen kautta Huippuvuorille.
Kersa näytti amerikkalaiselta
rap-artistilta, joka on karannut keikkabussista ja päätynyt Lapin erämaahan.
Siihen nähden, että
matkaa laavulle oli ehkä kilometri, emme kumpikaan olleet pukeutuneet tilanteen
vaatimalla vakavuudella.
Jotenkin tämä
ristiriita on välillä nähtävissä varustetasossa muutenkin.
Talvella panostus
menee nimittäin toisin päin; siinä kun itse vedän vatsaa sisään mahtuakseni
monen vuoden takaiseen toppapukuun, kersalla on totta kai pränikät haalarit ja
erikseen talvisaappaat, loskasaappaat, välikausilenkkarit ja kesälenkkarit. On
gore tex-kalvoa, kiristettäviä hihansuita, merinovillaisia kypärämyssyjä. Toki
tässä kohtaa mukulan varusteista saan kiittää toimivaa kierrätystä
lähipiirissä; laskujeni mukaan uutena ostettuja vaatekappaleita on tässä neljän
vuoden kohdalla edelleen vain muutama. Mutta leikkipuistossa näkee myös sitä, kuinka
äidit hytisevät juoksutrikoissa siinä, kun loskakasoissa möyrivät muksut on
puettu viimeisen päälle päteviin ulkoilukuteisiin.
Niihin asioihin pitää
investoida, mille on käyttöä. Meillä metsään lähtemisen kynnys on pienempi, kun
itselle on hyvät releet sinne lähteä ja myös Deuterin kantorinkka on ollut
meillä kovassa käytössä. Tiedostan kuitenkin senkin, että meillä ulkoillaan
keskimääräistä enemmän.
Lapsen kesävaatteisiin
en juuri satsaa, mutta mukulalle tehtiin isompi liikunnan investointi, kun
isovanhempien ja kummien kanssa kimpassa ostimme Ipanaattorille kevyen
polkupyörän. Kallista oli mutta kannatti – alle neljävuotias polkee nyt
sujuvasti ilman apupyöriä.
Ehkä jonain päivänä
mukula pääsee Lappiin pukeutuneena kunnollisiin vaelluskenkiin ja
reisitaskuhousuihin. Toivottavasti sinä päivänä myös retket suuntautuvat vähän
kauemmas kuin lähilaavulle.
