Oi mun lapsi on niiiin
luova! Me askarreltiin niiiin ihanasti yhdessä pitkän viikonlopun aikana!
Katsokaa, miten hieno akvaario!
Ja askartelua edelsi
pikku tapahtumaketju. Tässä vuokaavio.
1. Lapsi hermostuu johonkin järkevään
asiaan. (Varmaan joku oli väärän värinen. Hitto, en minä muista.)
2. Lapsi ottaa ensimmäisen käsiinsä osuvan
esineen ja viskaa sen lattialle. Valitettavasti se on kaukosäädin.
(Välihuomautus, voisiko näihin saada jotain kalvoja, samaan malliin kuin
puhelimiin?)
3. Isä karjaisee lapselle.
4. Äiti käy viemässä loput kaukosäätimet
turvaan.
5. Lapsi nappaa käsiinsä pahviakvaarion,
jonka on kaksi viikkoa sitten askarrellut hoitajan kanssa ja repii siihen
liimatut kivet irti.
6. Lapsi alkaa itkeä, kun akvaario on rikki.
Nelivuotiaan logiikka, got to love it.
7. Lapsi ehdottaa, että tehdään uusi
akvaario.
8. Äiti vastaa tyynesti, että sehän on tosi
hyvä idea ja käyttäytyy kuin koko kiukkukohtausta ei olisi ollutkaan.
9. Mukula lakkaa itkemästä.
10. Äiti hakee lattialle lakanan, vesivärit
ja muut rensselit.
11. Askarrellaan niin hirweeen sopuisasti.
12. Äiti ajattelee, että lounaan voi hoitaa
samalla. Oletteko koskaan syöttäneet lapselle spagettia niin, että se samalla
koettaa värittää vesiväreillä? Niinpä. Jonain näistä päivistä hommaan itselleni
aivot.
13. Tuntia myöhemmin meillä on upea määrä
vesivärimaalattuja kaloja ja jauhelihakastiketta liimaantuneena lattiaan.
14. Äiti päättää päivittää äitiys-cv:nsä
kohdalla ”Todistettavasti askarrellut lapsensa kanssa.”
Ja siis seuraavalla
kerralla jätän tietenkin tämän vuokaavion päivittämättä. Jaan vain somessa upeat kuvat meidän ihanista askarteluista ja jätän kaikki tutut siihen luuloon, että meillä on justiinsa näin harmoonista.
(Ja mental note to self, seuraavalla kerralla myös siivoan olohuoneen ennen kuin otan kuvia.)
(Ja mental note to self, seuraavalla kerralla myös siivoan olohuoneen ennen kuin otan kuvia.)
