tiistai 7. tammikuuta 2020

Lapsi ei ole sinun joulusi rekvisiitta




No niin, joulu taputeltu. Nopeasti meni, mutta onneksi neulasia varmaan löytyy viime vuoden malliin lelulaatikosta vielä, kun seuraava adventti on käsillä.

Ipanaattori 2014 omistaa kaksi paria isovanhempia, joilla on jouluun varsin terve suhtautuminen: olemme molempiin mummoloihin lämpimästi tervetulleita, mutta jos päätämme tehdä muita suunnitelmia, kukaan ei heittäydy marttyyriksi. Arvostan. Lähipiirissä näin ei ihan aina ole.

Ja tästä päästäänkin otsikon esittämään ristiriitaan: surullisen usein, kun jouluna kuusen alla kohtaavat eri sukupolvet, siellä kohtaavat myös hyvin erilaiset käsitykset siitä, mikä on hyvää joulunviettoa.

On paljon isovanhempia tai muuta sukua, jotka haluavat kovasti jouluna ”nähdä sitä lasten riemua”, mutta eivät ole valmiita hyväksymään kolikon toista puolta. Nimittäin sitä, että lasten kanssa joulun viettoon voi kuulua myös sähläämistä, kiukkukohtauksia, marttyriutta ja yleistä oikuttelua. Sitä tuskin kukaan haluaisi, lapset vähiten mutta kaikkea ei aina pysty hallitsemaan.  

Ja joskus tuntuu, että ne ihmiset, jotka haluavat lapsiperheen väen vängällä omaan joulunviettoonsa, eivät ole valmis kestämään sitä, että lapset eivät ole nukkeja. Lapset eivät ole sievää rekvisiittaa, joka rusetit kaulassa lueskelevat kirjoja ja kurkkivat ikkunasta posket punaisina, milloin se pukki mahtaa tulla.

Ja nyt ei ole tarkoitus lähteä siihen jeesusteluun, jossa morkataan perheitä siitä, kuinka lapset eivät osaa nykyään istua ruokapöydässä, käyttäytyvät huonosti eivätkä kunnioita vanhempiaan. Tietenkään kenenkään ei ole suotavaa torpedoida toisten joulua ja totta kai jouluun kuuluvat myös säännöt.

Mutta anteeksi tämä klisee, lapset ovat lapsia. Tilanteita tulee, pahaa mieltä sattuu. Alle kouluikäisille joulu on monesti vuoden tärkeimpiä päiviä. Se näkyy myös jännityksen ja täpinän määrässä, joka voi helposti purkautua myös aattona.

Lapsettomat tai lapsensa aikuisiksi saattaneet vanhemmat ovat niitä, jotka saavat valita. Jos ei halua riskeerata omaa joulumieltään kuuntelemalla kiukuttelua, se on vallan ok. Voi myös miettiä, olisiko mahdollista käydä lapsiperheen luona vaikka pukkia vastaanottamassa ja joulukaffella, mutta syödä jouluateriat sovinnolla aikuisten kesken.

Jos haluaa idyllisen, hallittavan joulun, siinä kuviossa ei välttämättä ole lapsille tilaa eikä tarvitse ollakaan. Jos taas haluaa nähdä lasten joulun, kannattaa mukaan pakata hurttia huumoria ja joustavuutta eikä odottaa Downton Abbey-tyylistä suoritusta.

Ja jos ei halua viettää kumpaakaan, voi aina viettää joulun yksin. Itse tein niin monta vuotta ja ne olivat oikeasti hyviä jouluja, rauhoittavia ja minun näköisiäni. Joskus se itävaltalaisessa kiinalaisravintolassa yömessun jälkeen syöty possuannos voi olla kaikkien jouluruokien kuningas.