Lapseni ei päässyt
sisäleikkipuistoon kertaakaan ennen kuin oli täyttänyt neljä vuotta. Tämä oli
yksi niistä asioista, joissa roikuin kynsin hampain kiinni: meillä ulkoillaan
ja käydään leikkipuistoissa ja korkeintaan uimahallissa. Arvelin, että kun mukulan
vie kerran HopLopiin, avautuu Pandoran lipas ja paluuta takaisin ei ole.
Olin oikeassa. Kun
ekan kerran päästin lapseni HopLopiin, koukkuun jääminen tapahtui välittömästi –
minulle.
Tajusin, että nyt on
tilaisuus päästä itse aivan todella helpolla. What’s not to like: suomalainen
yritys, joka pitää huolta siitä, että lapsi liikkuu todella monipuolisesti
monta tuntia putkeen ilman, että aikuisen täytyy muuta kuin katsoa perään.
Kelpaa. Emme edelleenkään käyneet puistoissa usein, mutta alkuvastarinta oli
murrettu.
Sitten katastrofi iski
viime keväänä ja lapselta murtui sääriluu. Kun kipsi otettiin pois, mukula ei
halunnut laittaa jalalle painoa lainkaan, itki, huusi ja valitti. Kävelyn
uudelleenoppiminen vei viikkoja, sen jälkeen askellukseen jäi virheasento, kun
jänteet ja lihakset olivat tiukalla. Pyöräilylupa saatiin vasta yli kuukausi
kipsin poiston jälkeen ja HopLop kehotettiin jättämään syksyyn. Vielä senkin
jälkeen, kun juokseminen alkoi sujua, mukula väsyi helposti, kunto oli laskenut
kuuden viikon sohvalla istumisessa aika huonoksi.
Ja tänä syksynä
tajusin, että sisäleikkipuisto on se konsepti, joka lopullisesti kuntouttaa
tenavan kevään onnettomuuden jäljiltä. Kiipeilytelineiden ja erityisesti
kiipeilyseinien ansiosta ipana käyttää jalkaa nyt kaikissa niissä
ääriasennoissa, jotka jäävät arjessa käyttämättä. Erityisesti pränikkä Triplan
HopLop on ollut tässä hyvä, lapsi vietti pelillistetyn kiipeilyseinän kimpussa
ensimmäisellä kerralla kolmisen tuntia.
Ja koska itse olen
käännynnäinen, ammutaanpa tässä alas muutama ennakkoluulo.
HopLopissa on aina hirveä ryysis
Viikonloppuisin joskus
onkin. Arki-iltaisin siellä on yleensä aika rauhallista. Koska meidän mukula ei
arki-iltaisin nukahda ennen kello kymmentä tai yhtätoista, ei meille myöskään
ole ongelma olla puistossa kahdeksaan saakka illalla.
Se on kallista
On kyllä, mutta
paikalla on aika hyviä tarjouksia. Meillä on syksyn aikana ollut kahdesti
kuukausikortti ja kävimme puistossa sen verran ahkerasti, että yksi käynti
maksoi sen 5 tai 6 euroa. Sillä hinnalla hätinä pääsee edes uimahalliin.
En jaksa juosta niissä laitteissa
No älä juokse. Isommat
lapset pärjäävät HopLopin viidakoissa aika sujuvasti keskenään. Lisäksi voi
tehdä niin kuin minä: sovi treffit lapsenvahdin kanssa. Esimerkiksi
yläasteikäinen pärjää HopLopissa muutaman tunnin ihan mainiosti viisivuotiaan
kanssa ja molemmat saavat hyvän kuntoilun sillä aikaa kun itse juon kahvia
kirjan ääressä.
Sieltä saa aina jonkun pöpön
Meillä on tänä syksynä
HopLop-käyntejä takana useampi kymmenen, flunssia nolla, vatsatauteja nolla.
Oma teoriani on, että kukaan ei maksa sisäänpääsyä sairaalle tai
puolikuntoiselle lapselle, nuhapettereitä näkee HopLopissa aika vähän. Huono
säkä voi totta kai aina käydä.
Eli jos satutte
arki-iltana käymään HopLopissa ja kahvilassa istuu joku mutsi luurit päässä ja
läppäri edessä, tule moikkaamaan. Kirjoitan siellä jatko-osaa tämän syksyn
esikoisromaanilleni.
P.S. Mikäli joku
miettii, maksettiinko tästä postauksesta, niin ei maksettu. Mutta jos HopLop
haluaa tästä hyvästä muistaa minua ilmaislipulla, voin jo nyt kertoa, että otan
sen vastaan.
