Kersa täytti tässä
kuussa kaksi ja puoli vuotta. Sillä on menossa Vaihe. Siitä yllättävä ajanjakso
siis, että vaihe on päällä.
Onneksi tässä
vaiheessa olen jo alistunut siihen, että vaiheita on aika paljon ja muutenkin
mukula on jo pyyhkinyt sievän, pienen takapuolensa useimmilla
kasvatusperiaatteillani. Olihan niitä meinaan muutama asia, jotka luulin
tietäväni. Tähän malliin.
Sormiruokailu, mikä
mahtava keksintö! Lapsi saa syödä ja maistella itse, ei tarvitse millään
soseilla sotkea!
Toimii ainoastaan
lapsella, joka on edes alustavasti kiinnostunut ruoasta. Jos kersa on sitä
lajia, jolla ei ole koskaan nälkä ja jota syöminen ei kiinnosta, hän tiputtelee
ruoat käsistään lattialle ja katsoo sitten aikuista toiveikkaana: mitäs sitten
leikittäisiin? Ja ei, niin kauan kuin se sai maitoa muutaman kerran päivässä,
sille ei tullut koskaan niin kova nälkä, että omin sormin syöminen olisi kiinnostanut.
Onneksi kaksivuotias kiskoo jo omalla lusikalla ja syö hyvinä päivinä kuin
rekkamies.
Kun vaan riittävästi
siirtää päiväunia tai lyhentää niitä, kyllä se lapsi lopulta on tarpeeksi
väsynyt ja nukahtaa illalla aiemmin.
Ipanaattori2014 löi
oman ennätyksensä viime viikolla, valvoi aamuyhdeksästä yhteen asti yöllä,
välissä 25 minuutin päiväunet. Jep, elämäni parhaita päiviä, kuten varmaan
arvasittekin.
Minä en sitten ikinä
jätä vessan ovea auki, vaikka lapsi huutaisi oven takana, joku yksityisyys se
on meikäläiselläkin.
En enää muista sulkea
vessan ovea edes kylässä käydessäni.
Kun vanhemmuuteen
liittyvissä asioissa vain päättää olla syyllistymättä ja provosoitumatta, voi
paremmin.
Niin kova nahka on
vain elefantilla, ettei sen läpi aina jokin piikki menisi.
Kun kersan antaa
vapaasti touhuta, se oppii eikä kolhi itseään niin paljoa.
Saldona vasta yksi
taittunut hammas ja kolme kertaa sijoiltaan mennyt kyynärpää. Jatkoa
odotellessa.
Omilla ratkaisuilla
voi vaikuttaa siihen, miten kevyttä tai raskasta pikkulapsiaika on.
Joo, aika moneen
asiaan voikin. Mutta sitten kun joku perusasia menee ranttaliksi, unet jäävät
lyhyiksi tai kersa sairastaa kaikesta käsienpesusta huolimatta, silloin on rankkaa,
vaikka asennoituisit kuinka.
Mukulan kanssa
kannattaa pääasiassa tehdä sellaisia asioita, mistä itse nauttii.
Rummunpärinää: tämä
piti paikkaansa. Me emme edelleenkään käy kerhoissa, muskareissa, vauvajumpissa
emmekä sisäleikkipuistoissa. Sen sijaan käymme Suomenlinnassa, Korkeasaaressa
ja metsässä, koska niihin äiti haluaa lähteä ja kersalta ei vielä kysytä. Eipä
se tunnu juuri pahastuneen kivillä kiipeilystä. Ja vielähän tämäkin asia ehtii mennä pieleen moneen kertaan.
Uusia vaiheita odotellessa. Ja uusia periaatteita.
