Rykäisimme
toissa viikolla joka perheen toiveuusinnan, laattataudin. Oli avartava kokemus.
Mies ja Ipanaattori2014 pääsivät vähän vähemmällä, minä suoritin täyden 20
tunnin detox-sarjan. En suosittele.
Siinä
vaiheessa kun makaa lahnana sängyssä ja kuulee puolikuntoisen miehen katsovan
olohuoneessa Late Lammasta yksivuotiaan kanssa (juu, tiedän, siinä on kolmen
vuoden ikäraja, huonot vanhemmat!), huomaa miettivänsä, miten paljon oikeasti
olisi valmis maksamaan seuraavista palveluista.
1) Vanhempainhotelli
Se
epäpalkitsevin tilanne perheen sairastuessa on hetki, jolloin toinen
vanhemmista on sairas, toinen terve ja lapsi on terve. Sairaan vanhemman on
hankala saada levättyä kun mukula ei ymmärrä tämän olevan sairas, terve
vanhempi ei jaksaisi leikkiä sisar hento valkoista ja sairas vanhempi kokee,
että häntä ei ymmärretä. Perhekriisin ainekset ovat kasassa.
Voisiko
joku kehittää hotellin, jonne sairas vanhempi voisi mennä sairastamaan
ja jättää terveen vanhemman kotiin pyörittämään arkea? Tavallinen hotellihuone
riittäisi, sillä erotuksella, että lattiat olisivat klinkkeriä ja
lattialämmitys pelaisi, ylimääräisiä ämpäreitä olisi tarjolla ja vessasta
löytyisi kaksi pyttyä, toinen perinteinen ja sen lähelle toinen, laakeampi
kapistus, joka olisi ns. kumartumisetäisyydellä ensimmäisestä.
Lisämaksusta
olisi saatavilla room service, jonka listoilla olisi Osmosal-liuosta, Hart
Sportia ja mustikkakeittoa. Sanomattakin lienee selvää, että huone
siivottaisiin jälkikäteen jonkun toisen toimesta lattiasta kattoon.
Vanhempainhotellista poistuttaisiin vasta kun vanhempi on kykenevä tekemään
lapsen kanssa muutakin kuin katsomaan piirrettyjä.
2) Jälkipyykkisiivoajat
Kun perhe
ensimmäisen kerran sairasputken jälkeen pääsee ovesta ulos, kuinka mahtavaa
olisi päästää sisälle siivoojien armeija, joka suorittaisi perus
viikkosiivouksen ja sen lisäksi hard core-osion: pesisi vessat ja kylppärit
saumauslaasteja myöten jynssäämällä, puhdistaisi petauspatjat, pyykkäisi
lakana- ja pyyhepyykin, desinfioisi kaikki mahdolliset ja mahdottomat pinnat ja
veisi lähtiessään roskat ulos. Lisämaksusta tämä sakki veisi mukanaan tyynyt,
peitot ja päiväpeitteet ja palauttaisi ne vuorokauden sisään pestyinä,
kuivattuina ja möyhittyinä. Voin kertoa, että maksaisin tästä palvelusta lähes
mitä tahansa.
3) Tiputuspalvelu
Olen
kaksi kertaa ollut vatsataudin takia niin huonossa kunnossa, että
minut on laitettu sairaalaan tiputukseen. Kokemus on ollut sitä mallia
euforinen, että olin valmis muodostamaan rakkaussuhteen tippatelineen kanssa
saman tien. Kun on ollut päivätolkulla aivan kanttuvei, oli aivan uskomaton
tunne, kun parin tunnin nestetipassa olon jälkeen äkkiä värit kirkastuivat ja
olo normalisoitui kuin taikaiskusta.
Talven noro-virusten yms. keskellä puolikuntoisina haahuilevia aikuisia on aika
paljon. Onko esimerkiksi työnantajan järkevää maksaa siitä, että laattiksen
jäljiltä voipuneet työntekijät tulevat duuniin makaamaan pöydille? Eikö
esimerkiksi Diacor tai Terveystalo voisi ruveta myymään tiputuspalvelua? Työntekijä
aamuksi terveysasemalle ja tiputukseen, jonka aikana voisi hörpätä aamukahvit,
lueskella työmeilit tai jatkaa vielä pienen hetken unia. Kun nesteet on saatu
kohdilleen, on aika palata töihin uutena ihmisenä. Jos olisin työnantaja,
maksaisin tämän mielelläni. Jos olisin työntekijä, menisin mielelläni töihin
työnantajalle, jossa olisi ns. Nestetippaetu. Kaikki voittaisivat.
4) Leikittäjäryhmä
Kun
varsinaisesta vatsatautihelvetistä on selvitty, perheissä alkaa sensorisen
deprivaation koe, joka on omalla tavallaan vielä enemmän ahterista (pun
intended) kuin itse tauti. Periaatteessa olo on jo ok, lapsella riittää
energiaa ja olisi mukava palata normaaliin elämään, mutta vielä viikkoon ei voi
kyläillä kenenkään luona eikä kutsua ketään kylään, koska tartuntariski. Olo on
kuin spitaalisella ja illat ovat tooooooodella pitkiä.
Paljonko
pitäisi maksaa tyypeille, jotka tulisivat kotiin tai leikkipuistoon
viihdyttämään juuri laattiksesta toipunutta lasta? Minulle olisi aivan ok, että
tämä porukka käyttäisi hengityssuojaimia ja steriilejä kumihanskoja, olisi
pukeutunut sairaalakaapuihin, jotka poltettaisiin jälkikäteen ja
suihkuttaisivat kodissani niin paljon käsidesiä, että huone räjähtäisi, jos
siellä sytyttäisi tulitikun. Kun vain joku ulkopuolinen tulisi tuon
kuolemanviikon aikana pariksi illaksi apuun, maksaisin tästäkin vallan hyvän
summan.
5) Vatsatautivakuutus
Ja kun
kaikki tämä on saatu kohdilleen, haloo, vakuutusyhtiöt? Anyone? Laattatautiin
voisi innovatiivinen yritys helposti myydä sairauskuluvakuutuksen lisätuotteen,
vatsatautivakuutuksen, joka olisi sikakallis ja joka kohtalaisen omavastuun
jälkeen esim. korvaisi kohdat 1, 2 ja 4. Tässä olisi rapean lisämyynnin paikka,
sillä jokainen perhe, joka vetää laattataudin kertaalleen läpi, olisi
toipumistokkurassa varmasti valmis investoimaan uuteen vakuutukseen, jos sen
avulla voisi uskoa tämän taudin olevan jatkossa helpompi sietää.
Ja nyt
aion asettua mukavasti sohvalle ja odottaa, kuinka jostakin vakuutusyhtiöstä
soitetaan ja tarjotaan minulle markkinointipäällikön paikkaa kiitoksena vuoden
parhaasta liikeideasta.
