perjantai 11. lokakuuta 2019

Miksi äidit oikeasti uupuvat




Ai että alkaa ottaa pattiin tämä keskustelu siitä, miksi nykyään vanhemmat uupuvat. 

Tämän viikon Helsingin Sanomissa oli taas vaihteeksi artikkeli luomusoseita syöttäneestä marttyyriäidistä ja otsikkotasolla opettavainen kommentti, kuinka perfektionismi on se, joka uuvuttaa.

Eli get this: vanhemmuus ei väsytä. Perfektionismi väsyttää. Viesti on joka kerran sama: alentakaa rimaa, lakatkaa tavoittelemasta täydellisyyttä, sitten siitä hyvä tulee.

Ja näin näppärästi sysätään vastuu jaksamisesta tai uupumisesta vanhempien ja ensisijaisesti äitien niskoille. Kunhan äidit ITSE lakkaavat vaatimasta ITSELTÄÄN liikoja, sitten he alkava ITSE voida paremmin.

Jep. Koska mitään muitahan faktoreita ei tässä suossa ole kuin ne helvetin omat vaatimukset.

Joskus, edes joskus, voisi vilkaista vaikka seuraavaa kolmea kohtaa, jotka aika moni tunnistaa arjessa energiasyöpöiksi.

1. Vanhemmat ja erityisesti äidit ovat julkista riistaa, joille saa sanoa mitä tahansa ja joita voidaan kritisoida koska tahansa.

Ongelmia oppimisessa, nuorten mielenterveysongelmat, laskeneet Pisa-tulokset. Kyllä on kasvatuksessa kriisi. Sekin äiti vain tuijotti älypuhelintaan. 

Vanhemmat, erityisesti äidit, ovat tätä nykyä kuin hyönteiset mikroskoopissa. Ja tämä johtaa siihen, että äidit ovat jatkuvasti niskat jäykkinä stressistä. 

Tavalliset arkiset asiat muuttuvat ahdistaviksi, kun esimerkiksi omalla kerrostalopihalla saa olla jatkuvasti jännittämässä; kun lapsi leikkii lehtikasoissa, milloin joku hyökkää huomauttamaan liiasta metelistä ja lehtien sotkemisesta? Erilaisia maailmanpoliiseja riittää myös kaupoissa, ratikoissa, leikkipuistoissa ja tietenkin ravintoloissa. Ja yksi pysäkinväli lapsen itkua riittää näköjään siihen, että bussista heitetään pihalle. 

Jos arjessa joutuu koko ajan jännittämään, onko itsellä ja lapsella ylipäänsä oikeus liikkua julkisilla paikoilla muuallakin kuin HopLopissa, se vie voimia. 

2. Talouden toinen aikuinen voi olla koko ajan kuin perseeseen ammuttu karhu.

Suomalainen mies, domesticus finnus. Hänellä on paljon hyviä ominaisuuksia, mutta nyt sanon ääneen sen asian, jota yleensä ei saisi: hämmentävän iso osa suomalaisista miehistä on koko ajan pahalla tuulella.

Ärtyisyys on kuin jokin saatanan tehdasasetus, jota ei saa pois päältä. Naama väärinpäin oleminen ihan tavallisessa arjessa syö aivan hitosti energiaa muulta perheeltä.

Ja tiedäntiedäntiedän, ei saa yleistää ja mukavia ja leppoisia hyväntuulisia miehiä on maailma pullollaan. Mutta vaikka kotonasi sattuisi löytymään se perushyväntuulinen jamppa, niin jos mietit lähipiiriäsi ja vanhempiesi lähipiiriä, etkö oikeasti tunnista tilannetta? Ja sama toimii toki toisinpäin; domestica finnus, suomalainen nainen, osaa myös olla naama nutturalla. Näitäkin peruspahantuulisia löytyy ihan riittävästi.

Jos toisen aikuisen pahaa tuulta joutuu sietämään päivästä päivään, ei lämmitä, vaikka se toinen noin periaatteessa kantaisi oman vanhemmuusosuutensa, hakisi lasta päivähoidosta ja tekisi kotitöitä. Aika moni ei piittaisi paskaakaan, vaikka puoliso ei osallistuisi tasapuolisesti, jos hän vain olisi hyvällä tuulella. Edes joskus. 

3. Koko yhteiskunta on nyt vaativampi kuin ennen.
Minullekin on sanottu päätä pyöritellen, että ei aiemmin suoritettu vanhemmuutta. No, ennen ei suoritettu paljoa muutakaan. Työelämään astuin itse vuonna 2005 ja voin kertoa, että vaatimukset olivat ehkä kymmenesosa siitä, mitä nyt. 

Samalla kun kaasua ollaan painettu työelämässä, ovat vaatimukset kasvaneet ihan joka elämänalueella, ruokalautaselta harrastustoimintaan. Sisarusteni lapset ovat tällä hetkellä teini-iässä ja olen ollut aivan kauhuissani siitä, miten vaativaa ja itseohjautuvaa esimerkiksi lukion suorittaminen tätä nykyä on. 

Vanhemmuus ei ole mikään yksinäinen saareke; jos yhteiskunnassa on käytössä ”Mikään ei riitä”-meininki, kyllä se näkyy myös vanhemmuudessa.

Näin. Olkaa hyvät. Tässä kolme tutkimuslinjaa siihen, miksi vanhemmat ja erityisesti äidit ovat uupuneita. 

Haudatkaa se rima-ajatus vaikka takapihalle. Sillä välillä se oman riman laskeminen ei ole ratkaisu kaikkeen.