Kesäloma edessä ja
säätämisen taso korkealla. Story of my life. Kun kevät meni vähän eri tavalla kuin luulin, ovat kaikki lomajärjestelyt vaihteessa.
Haluaisin perheloman, yksinäisen kirjoitusloman, mökkiloman ja pari muuta
lomaa, kaikki samassa heinäkuussa. Kertokaa toki, jos löydätte jostain Harry
Potterin ajankääntäjän.
Lomia järjestellessä
törmään myös siihen, että meillä tehdään asioita eri kokoonpanoilla, vaikka
meitä on vain se kolme. Ja koska olen tällainen itserakas kusipää, olen sitä
mieltä, että se on oikeastaan aika hyvä juttu.
Välillä nimittäin
tuntuu, että perheet tekevät kaiken yhdessä silloinkin, kun se ei ole
kenellekään kivaa. Kun näkee, että molemmat vanhemmat kipristelevät
leikkipuistossa tai Linnanmäellä, silloin miettii, että oliko tämä nyt sitten
hyvä juttu.
Joskus sillä ”koko
perhe tekee yhdessä”-ajatuksella tuntuu olevan vähän kostoretken makua: jos
minä olen kiinni lasten kanssa, sitten olet sinäkin.
Tietenkään se ei
kaikille toimi näin. Monet haluavat nimenomaan tehdä kaiken mahdollisen
yhdessä. Useamman pienen lapsen perheessä tarvitaan ne molemmat vanhemmat,
jotta homma pysyy kasassa. Ja monessa perheessä pienen ikäeron lapset haluavat
myös päästä yhdessä sisaruksen kanssa liikenteeseen aina kun mahdollista, mikä
sekin on hieno juttu.
Mutta joskus, jos koko
perheen yhteinen aika tarkoittaa päätä kiristävää vannetta, voisi ehkä miettiä
sitäkin optiota, että erotettaisiin osa perheestä erilleen nipusta. Se, että
tehdään asioita eri kokoonpanoilla, ei tarkoita, että perhedynamiikassa on
jotain vialla.
Itse tykkään tehdä lapsen kanssa asioita kaksin. Esimerkiksi
viime kesän paras päivä oli se, kun ajoimme nelivuotiaan kanssa auton
Lapin junaan Tampereelle ja kävimme ennen yöjunaan nousemista Pikku Kakkosen
puistossa leikkimässä. Mies oli silloin jalkapalloreissussa Pietarissa.
Ja ei, aina ei ole
näin idyllistä ja kyllä, joskus olisi hyvä, jos tehtäisiin enemmän asioita
yhdessä kaikki kolme. Mutta tasapainoa tämäkin.
Se, että koko perhe
tekee yhdessä asioita, on arvokasta. Mutta niin on sekin, että kaikilla on hyvä
olla.
Sillä missään ei
oikeasti ole lakia, joka sanoo, että tietyt asiat pitää tehdä koko perheen
voimin kaikki yhdessä tai maailma kaatuu ja supernanny tulee soittamaan
ovikelloa. Kukaan meistä ei myöskään ole tilivelvollinen toisille siitä,
tekeekö oma perhe asioita yhdessä vai erikseen ja missä mittakaavassa.
Eli jos tuntuu, että
nyt olisi se kesä, jolloin tekisi hyvää irrottautua nipusta, ota kalenteri
esiin. Joskus se nippu on ennen kaikkea omien korvien välissä.
