keskiviikko 12. kesäkuuta 2019

Muistakaa lähteä yhdessä elokuviin (ja tehdä konkurssi)


”Olipa ihanaa päästä taas pitkästä aikaa kaksin jonnekin!” No kivat teille. Tässäpä ollaan taas yhden perhe-elämän myytin äärellä: oletusarvo on aina, että vanhemmat kaipaavat verisesti päästä jonnekin kahdestaan.



En tiedä, olenko tämän asian kanssa hyvin yksin, mutta minä kaipaan enemmän aikaa itsekseni tai ystävien kanssa kuin parisuhteen ns. laatuaikaa. Varmasti tämä kertoo siitä, että meillä on huono parisuhde, kriisi päällä, avoero tulossa ja lisäksi luultavasti masennus, lepra ja veritulppa, mutta sanoinpa tämänkin nyt silti ääneen.

Sitten on vielä se toinen puoli, jonka ääneensanomattomuus välillä ärsyttää. Eli se, miten kalliiksi se kaksin vietetty laatuaika tulee. Tässä lyhyt laskelma.

Jos haluamme miehen kanssa mennä vaikka elokuviin ja leffa kestää kaksi tuntia, varaamme lastenvahdin vähintään kolmeksi tunniksi. Se maksaa 30 euroa. Leffaliput x 2, yhteensä noin 22 euroa. Ratikka keskustaan ja takaisin kahdelle ihmiselle, 11,20 euroa tai vaihtoehtoisesti auton parkkeeraus pariksi tunniksi, kolmesta kahdeksaan euroa riippuen siitä, alkaako leffa aikaisin vai myöhään. Jos käytämme molemmat vaikka viisi euroa popcorniin tai karkkiin, ilta on tässä vaiheessa maksanut hieman yli 70 euroa.



Niin. 70 euroa yhdestä illasta, jonka aikana et tehnyt mitään erikoista, vaan kävit miehesi kanssa leffassa.

En tiedä kuulostaako kenenkään muun mielestä paljolta, mutta sanotaanko näin, että jos leffa ei ollut hyvä, niin kyllä tämä jo vähän ottaa pattiin.

Minä ja mies olemme molemmat töissä. Voimme ihan hyvin maksaa välillä siitä, että otamme lapsenvahdin ja teemme yhdessä jotain.

Mutta välillä kun kuulee näitä huolettomia ”Teidän pitäisi vain ottaa lapsenvahti ja tehdä sitä sun tätä”-kommentteja, niin mielessä käy, että mietitköhän tämän oikeasti ihan loppuun saakka.

Ehkä tässä yritän sanoa, että jokainen saa hoitaa parisuhdettaan kuten haluaa (tai olla hoitamatta ja purra hammasta). Mutta välillä se parisuhteen yhteinen aika on niin kovan järjestämisen ja ison hinnan takana, että se saattaa vain lisätä vitutusta.

Silloin kannattaa muistaa, että pikkulapsiaika ei kestä ikuisesti ja leffoja näkee Netflixiltäkin (olettaen että teillä lapsi joskus nukkuu iltaisin). Oma jääkaappikin on lähellä. Voi keski-ikä sentään.